Väsymys painaa. Puut tiputtelevat viimeiset kuolleet lehtensä. Auringosta ei ole näkynyt pilkahdustakaan päiviin. Kaamos. Onneksi maailmassa on hyvää musaa.
Last.fm teki mulle källin ja päätti olla scrobblaamatta puhelimella kuunneltua musaa. Se vitutti. First world music nerd problems. Mutta siitä huolimatta tässä nyt listattuna suurin piirtein yhdeksän levyä, mitä olen eniten viikon aikana kuunnellut!
Torche - Harmonicraft & Meanderthal
"Torche päivässä pitää lääkärin loitolla". Tyyppejen keikka oli tosi hyvä ja siks oonkin kuunnellut herrojen sludge-poppia nyt hurjat määrät.
Intronaut - The Direction of Last Things
Eilen kuunneltu, tänään repeatattu. Intronautin uusin pisti mun "top 5 albums of 2015"-listan uusiksi tällä älyttömän tiukalla postprogesludge-albumilla. Kirjoitan tästä myöhemmin pitkät tekstit, pakko päästä avautumaan.
Mastodon - Blood Mountain & Remission
Blood Mountain on Mastodonin parhaimpia levyjä. Levyn ADHD-riffit ja fiilistelyt ovat ehdottomasti aivan parasta maailmassa. Remissionille lämpesin yllättävän hitaasti muihin levyihin verrattuna, mutta lämmettyäni en ole tätä leyvä kovinkaan pitkiä aikoja ollut kuuntelematta.
So Hideous - Laurestine
Vouhotin tästä levystä viime viikolla. Post-black metal-poppoon levy on tämän vuoden yksi yllättävimmistä lemppareistani. Lisää tekstiä tulossa, pakko päästä avautumaan tästäkin.
Curtis Harding - Soul Power
Usein huomeaan ajattelevani niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin soulia, funkkia ja R&Btä tehtiin hyvin, soittajat oli timanttisia ja solistit vuosivat sieluaan äänellään ja tarinoillaan. Miksei sellaista tehdä enää? Missä on uudet James Brownit, Isaac Hayesit ja Bobby Womackit?
Curtins Harding kulkee näiden legendojen jalanjäljissä. Soul Power on hänen viime vuonna julkaistu debyytti, joka fiilistelee sielukasta retro-soulia ja r&btä ja lisää siihen maltillisesti omat nykyaikaiset vivahteensa, niin indiestä kuin popistakin. Lopputuloksena on albumi, joka on nyky-soulin kulmakiviä.
Tame Impala - Lonerism
Pitkään kestäneen uuden levyn kasari-fiilistelyn jälkeen olen taas palannut bändin 70-lukulaisen psykerokin pariin. Lonerism on aivan paras lätty, jonka biisit soivat päässäsi päiviä.
Bison - Dark Ages
Bison tuo syksyyn mukavan synkkyyttä doomillaan. Dark Ages levy liikkuu mukavasti doomista thrashaavaan sludgeen ja takasin. Riffit on tiukkoja ja eppisiä ja solisti kuulostaa tajuttoman hyvältä. Suosittelen tarkastamaan bändin tuotannon jos The Sword, Mastodon ja esimerkiksi High on Fire lämmittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti