Paluu musabloggaamiseen tapahtuu NYT ja se tapahtuu Viikolla soi -listauksen muodossa. Tiedän että olette synkkinä kaipailleet hämäriä horinoitani. Yllätyin kun tämän viikon ruudukko lävähti ruudulle: mun soittimessa on pyörinyt tämän viikon aikana lähes pelkästään toinen toistaan rautaisempia naisia.
Laura Moisio - Ikuinen Valo
Ihana Laura Moisio. Ihana Ikuinen valo.
Oon kerran viettänyt yhden päivän kökkien puskassa maalaamassa vesiväreillä ja vaan itkenyt tätä levyä monta tuntia. Ohikulkijat välillä ihmettelivät vointiani, mutta mä vaan heilauttelin kättä ja osoitin korviani: "se on tää musa".
Selah Sue - Reason
Belgialainen Selah Sue on tällä hetkellä sellaisen bubbling under pyörityksen keskiössä, että melkein veikkailisin että tää mimmi vetelee aika pian Ellie Gouldingin hypetasoilla.
Tutustuin artistiin ja hänen uusimpaan Reason-levyynsä ja ehkä turhan kevyestä pop-otteestaan huolimatta pidin levystä genressään kovin paljon. Karsastan hönkimällä biisejään tulkitsevia artisteja ja Selah Suen sävykäs ja upean käheä ääni on kaikkea muuta kun mikrofoniin huokailua. Levyn biisit ovat makuuni turhan kevyitä ja valmiiksi pureskeltuja ja tästä syystä tuun tuskin palaamaan Reasonin pariin kovinkaan nopeasti takaisin.
Radiohead - Amnesiac
Kid An kanssa samassa sessiossa äänitetty Amensiac ei ole yhtä kokonainen ja vaikuttava kuin mitä Radioheadin monet muut levyt, mutta voi pojat kuinka intohimoisesti rakastankaan tän levyn hienoimpia hetkiä, kuten Pyramid songia, Knives outtia ja I might be wrongia.
The Hearing - Adrian
The Hearingin uusi (pitkään ja hartaasti odotettu) Adrian ilmestyi viime viikolla ja pakkohan se oli kuunnella heti. Adrian on hyvin tuotettu ja tasapainoinen levy, jonka äänimaailma ja biisit ovat Dorian-debyyttiä monipuolisemmat. Tähän maailmaan on helppo upota ja vaan velloa universumissa ja nauttia tästä kasvavasta kokonaisuudesta.
Pinkshinyultrablast - Grandfeathered
Dream pop, elektroninen shoegaze ja noise? Venäjälta ponnistava Pinkshinyultrablast yhdistää kaiken tämän ja tekee siitä paljon enemmän. Grandfeathered on levynä outo, epäsopiva ja viihdyttävä, raskas ja kevyt samaan aikaan. Bändi yhdistää levyllä (ja välillä jopa yksittäisten biisien sisällä) Mewin, Anamanaguchin ja M83sen, mutta lisää kaikkeen enemmän progea, säröä ja potkua.
Jäikö epäselväksi? Ok.
Natalie Prass - My baby don't understand me
Janis Joplin - Pearl
Janis on paras.
Fleetwood mac - Rumours
Fleetwood mac toimii aina ja kaikkialla. Voin erityisen lämpimästi suositella kuuntelemaan Rumourssia pilkun jälkeen aamuyöstä keväisessä Helsingissä.
Carole King - Tapestry
Tapestryn äänitteen orgaanisuus yhdstettynä Kingin lämpimään ääneen herättää toivoa kesästä satunnaisina kylminä ja tuulisina hetkinä.
