Vouhotus: Baronessilta uusi sinkku!

Odotus on palkittu! Baroness siunasi meitä tänään julkaisemalla uuden sinkun.
Ilopissahan tässä tulee. Kuinka innoissaan voi yksi ihminen olla? Baroness on teasannut uutta materiaalia viimeisen viikon ajan. Itse odotin tietoja uudesta levystä. Mutta bändi julkaisikin sinkun. Ai että.
Liilalla albumilla tulee toki olemaan kovat paineet olla yhtä kova albumi kuin esimerkiksi yellow & green tai red-album. Tai sininen.

Fanityttöilen. 

The Sword @ Tavastia, 25.8.2015

Jos et tunne, niin tutustu: Agent Fresco - Destier

Voi hyvä jumala, miten tämä levy iski. Islantilainen Agent Fresco on ollut monien rock-toimittajien huulilla uuden Destier-albumin ilmestyttyä aiemin tänä vuonna. Eikä syyttä. Agent Fresco kuulostaa siltä, miltä Von Hertzen Brothers vain toivoo kuulostavansa: isolta, progressiivselta ja musiikillisesti rikkaalta.

Tunnen melkein huonoa omatuntoa siitä, että olen viihtynyt tämän levyn parissa niin hyvin viimeiset päivät. Destier on levy, jonka olemassaoloa olen kaivannut tietämättäni ja nyt kun se on olemassa, en voi lakata kuuntelemasta sitä.

Agent Frescoa on todella vaikea pistää mihinkään kategoriaan. Bändi on pop-meininkinsä takia helposti lähestyttävä, olematta kuitenkaan musikaalisesti vaatimaton. Yhtye loikkii albumin aikana sulavasti genrestä toiseen, tuoden progeiluunsa elementtejä niin elektronisesta- kuin klassisesta-musiikistakin. Mahtuu levylle djent-breakdownejakin.
Albumi tuntuu rakkaudentunnustukselta musiikille itselleen. Rikas äänimaailma hemmottelee tärykalvoja, jokaisella kuuntelukerralla paljastuu kerroksista jotain uutta. Miljoona plussaa myös siitä, ettei mikään riffi tai muu biisin jippo jatku kappaleissa liian pitkään. Musiikin massa ja raskaus ei tule kitaravalleista vaan hyvin asetelluista sävellyksellisistä keinoista. 

Agent Fresco vertaantuu helposti Karnivoolin, Mars Voltan ja Between The Buried And Men kaltaisiin bändeihin. Paikoittainen post-rock-fiilistely tuo mieleen myös Juniuksen. 

Vokaalit onkin se elementti, jonka uskon jakavan mielipiteitä. Örrit kun ovat nirsoja puhtaan laulunsa suhteen. Itse vieroksuin Karnivoolin Ian Kennyn soundia kun bändiin ensimmäisiä kertoja tutustuin, mutta kasvoin yhtyeeseen kiinni heidän musiikkinsa takia. Suosittelenkin ottamaan avoimen asenteen myös Arnór Dan Arnarsonin ääneen ja antaa sille tila osana yhtyeen monia soittimia. Mies kun käsittelee ääntään monipuolisella ilmiömäisyydellä.

TL;DR: Kuuntele Agent Frescon Destrier. Levy saattaa hyvinkin olla vuoden huikeimpia julkaisuja.

Viikolla soi (vko 35)

On tullut taas aika. Kelatkaa, että viikko on jo mennyt! Tällä kertaa kuuntelussa on ollut aika laajalti kaikkea, mm. ikuisia rakkauksia sekä vuoden 2015 parhaimpia levyjä.

Ryley Walker - Primrose Green
Niin retroa mutta niin uutta. Ryley Walker ja hänen erittäin retrofolk-henkinen debyyttinsä kutittelevat sisäistä hippiäni ja herättävät minussa toivoa musiikin tulevaisuudesta. Tajuttoman hienosti tuotettu levy on vuoden 2015 ehdotonta parhaimmistoa.

Mastodon - Once More Round The Sun

Progemetallin dinosaurus Mastodonin uusin on putkahtanut varkain kuunteluun aina vuoden takaisen ilmestymisensä jälkeen. Vaikka kuinka yritän parjata bändin kahden viimeisen levyn epätäydellisyyttä kokonaisuuksina, ei OMRTS:in tajutonta menoa voi vastustaa. Ja onhan tää albumi taikaa (vikaa biisiä lukuunottamatta).

Cloudkicker - Live with Intronaut
Hei arvatkaa mitä! Tykkään Cloudkickeristä! Tykkään Intronautista! Tykkään kummastakin orkesterista todella paljon enemmän yhdessä!
Ben Sharpin vetämä yhden-miehen-instrumentaaliprojekti Cloudkicker on ilmentymä jätkän puhtaasta neroudesta. Intronautin kanssa äänitetty studio-live lisää Sharpin täydellisiin sävellyksiin juuri sen oikean disonanssin, mikä on jäänyt useista Cloudkickerin julkaisuista uupumaan. 

Unknown Mortal Orchestra - Multi-Love
UMO ei ole saanut ansaitsemaansa hypeä suomessa. 60-luvun psykepoppia yhdistettynä kraut-fiilistelyyn. Itselleni iskee tajuttoman kovaa bändin lo-fi-fiilistely. UMO esiintyy Tavastialla syyskuussa.

Ibeyi - Ibeyi

Ibeyi on doom-soulia, afro-kuubalaisia soundeja ja trip-hoppia yhdistelevä sisarusduo. Kombinaatio saattaa kuulostaa oudolta, mutta sisarusten tapa yhdistää synkistelyä sille epätyypillisiin äänimaisemin ja soittimin toimii todella hyvin.
(Yksi miinus levylle tulee Ryuichi Sakamoton biisin sämpläämisestä. Sakamoton musiikki on pyhää ja täydellistä.)

Agent Fresco - Destrier

Vuonna 2015 on ilmestynyt monia aivan tajuttomia levyjä, joihin olen rakastunut syvästi ja palavasti. Agent Frescon Destrier on yksi niistä. Kirjoitan levystä aivan tajuttoman pitkät pätkät myöhemmin (edit: tässä! )

Queens Of The Stone Age - ...Like Clockwork

Tuntuu jotenkin tyhmältä koittaa selittää, miksi tätä bändiä tai tätä levyä tulisi kuunnella. Mulla (ja miljoonalla muulla) on jäätävä ihastus Josh Hommeen.

Fallujah - The Flesh Prevails

Lääkärien pitäisi määrätä kiinteitä annoksia dödistä viikoittain nautittavaksi. Kannattaa aloittaa vaikka tällä Fallujahin levyllä.
Death metal on tuntunut pysyvän paikoillaan jo melkein kymmenen vuotta, suurimman buumin rauhoituttua. Fallujah on etunenässä uudistamassa genreä, tuoden vanhojen konventioiden sekaan uusia elementtejä.

Converge - All We Love We Leave Behind

Hardcore-poppoo Converge on yksiä parhaimpia bändejä koskaan. Kaaosta ja matikkaa, tajutonta energiaa.

Näiden lisäksi olen suurkuluttanut Cattle Decapitationin ja Rivers of Nihilin uusia levyjä, mutta last.fm on rempassa ja ei löydä levynkansia tietokannastaan. Yhyy. Niistä sitten myöhemmin.

Jos et tunne, niin tutustu: Domovoyd

Menetin sydämmeni psykedeeliselle rokille jo ala-aste-ikäisenä, kun juuri kitaransoitosta innostuneena pistin Jimi Hendrixin Axis: Bold As Loven soimaan. Vuosien aikana kitaran soittaminen on jäänyt mutta rakkauteni tyylilajia kohtaan on vaan syventynyt. Kautta vuosien kuuntelussani on ollut bändejä, jotka tutkivat musiikkia kuin alitajuntaansa konsanaan. Mitä enemmän fuzzia, outoja teemoja ja kieroja kitarakikkailuja, sitä parempi. 

Domovoyd on suomen lahja psykepörinälle. Synkkää ja savuista musiikkia soittava bändi julkaisi toisen, eponyymisti nimetyn levynsä aiemmin tänä vuonna ja pärähti päähäni kuin hapot nipoille. Kosmoksen syövereitä mylläävä levy pysyy hyvänä pakettina alusta loppuun saakka. Erityisen mahtavaa tässä levyssä on sen tapa siirtyä erilaisista tekstuureista toisiin, siirtyen doom-synkistelystä meneviin rock-riffeihin ja siitä psykelle ominaisiin kitara-iloitteluihin.

Viikolla soi (vko 34)

Last.fm paljastaa mitä levyjä olen kuunnellut viimeisen viikon aikana eniten. Ja mä kerron miksi. 

Kes - Kamlama
Nykyaikaista ja freesiä teknistä progeilua. Tämä turkkilainen bändi ja heidän tänä vuonna julkaistu debyytti pärisi mainioiden ja älykkäiden kitarasovitustensa takia suoraan soittolistalleni. Kes on ottanut vaikutteita monista teknisen progen jättiläisistä (kuten Meshuggahista ja Toolista), olematta kuitenkaan mikään kopio mistään jo olemassaolevasta.

Tame Impala - Currents

Tame Impalan uusin plätty veti psykepoppoon pois 60-luvulta ja lähemmäksi 80-luvun äänimaailmaa. Korneus on tällä levyllä hyvin läsnä, niin tarinansa kuin soundejensa takia, mutta tällä levyllä on niiiiin monta huippua biisiä, että oon kuluttanut tätä levyä ihan huolella tänä kesänä.

KEN Mode - Entrench

Kahden kirjanpitäjäveljesten luotsaama hardcore-noise-bändi on yksiä parhaimpia itselle uusia tuttavuuksia. Entrench-albumi on kyllästetty hyvillä riffeillä ja energialla, harvoin saa 46 minuutin arvosta näin timanttista tykitystä. Levy sai arvoisensa seuraajan tänä vuonna julkaistun Succes-levyn myötä.

Dillinger Escape Plan - One of us is the killer

Super energinen, punkista ja jazzista ja vaikka mistä kaikesta vaikutteitaan ammentava DEP on pyörinyt mun soittimessa kun mummot marjassa.
One of us is the killer on todella kova levy, jonka pitäisi kuulua jokaisen itseään arvostavan metallipään yleissivistykseen.

Brand New - Daisy, Your Favourite Weapon, Deja Entendu ja The Devil and God are Ragin Inside Me

Oonpas kuunnellut Brand Newta paljon viikon aikana. Tämä monipuolinen hc-punk-melo-indiepoppoo on ollut nyt jonkun aikaa poissa kartalta, mutta tänä vuonna tyypeiltä ilmestyy uusi levy. Uuden levyn sinkku Mene on kuuneltavissa spotifyssa.
Kaikista Brand New:n albumeista Daisy on mun ehdoton lemppari. Hyvin hienoja tekstuureita ja just oikeanlaista ehdottomuutta, tyylin vaihdellessa raskaammasta kevyempään saumattomasti.

Karma to burn - Almost Heathen

Karma to burnin Almost Heathen on mukava levy, joka kyllä ehkä jää vähän liian mitäänsanomaatomaksi kokonaisuudessaan. 

Kyuss - Sky Valley

Tähän levyyn palaan todella usein. Hyviä biisejä, mahtavaa stoner-fiilistelyä ja ufoo teemaa. Aavikko on kuuma ja Area 51 jännittävä.

Totorro - Home Alone

Teknistä kikkailua suoraan ranskasta. Super taitavaa soitantaa ja ihan mielettömän monipuolinen ja tiukka albumi. Tääkin on pyörinyt soittossa jo vuoden päivät ja ei näytä katoavan unohdukseen kauheen helposti. Tykkään tästä bändistä ja tästä levystä ihan älyttömästi.

Krokodil - Nachash

Krokodil tuli ekaa kertaa mun tietoisuuteen bändin ilmoitettua lämppäävänsä Mastodonin heidän vuoden 2014 joulukuun keikalla. Nachash-debyytti on todella solidi kokonaisuus hyvin rullaavia biisejä, jotka nyökkäilee progressiiviselle ja post-metallille kuin metalcorellekin. Krokodil on valmis paketti, jonka räjähtäminen suuren yleisön tietoisuuteen ja teini-hevareitten bändi-paidoille on vain ajasta kiinni. 

Torche - Restarter
Torche on tosi hyvä. Torchen uusin on tosi tosi hyvä. (Ja Torche saapuu Helsinkiin marraskuussa.)

Tyler, the creator - Cherry Bomb

Tylerin uusin levy helpotti vähän oloja, kun missasin tyypin vedon Flowssa. Modernin hiphopin kuninkaita.

Baroness - Red Album

Tottakai tässä listassa on Baronessia. Itselle bändi on rakkaimpia orkestereita koskaan, levyt ovat upeita kokonaisuuksia. Tää punainen pärisee sillon kun tuntuu että olen kuunnellut aivan liikaa keltaista & vihreää. Jos et tunne, tutustu.

Espoo Ciné 21.-30.8.2015

Espoo Ciné on Espoon elokuvateattereissa pidettävä elokuvafestivaali, jonka ohjelmisto koostuu niin kotimaisista kuin ulkomaisista uusista elokuvatapauksista. Pääosin eurooppalaiseen elokuvaan keskittyvä elokuvafestivaali järjestetään vuonna 2015 26. kerran. Yli sata elokuvaa esittävä festivaali näyttää elokuvia 10 päivän ajan jopa neljässä eri elokuvateatterissa ympäri Espoota. Huikea määrä elokuvia ja vielä huikeampi määrä must-see-leffoja. Tässä on muutamat mun poiminnat festivaalin ohjelmistosta. 

Between Dog and Wolf: The New Model Army Story
Between the Dog and Wolf kertoo New Model Army-nimisestä postpunk-bändistä ja heidän 35 vuotta solistina hääränneestä Justin Sullivanista. Hän on yhtyeen ainoa jäljellä oleva alkuperäisjäsen ja ilmeisesti yhteiskuntakritiikki ei ilmeisesti ole pehmentynyt vuosien saatossa.

Bikes vs. Cars
Ympäristö tuhoutuu, mutta autoja myydään yhä enemmissä määrin. Dokumentti Bikes vs. Cars käsittelee polkupyöräilyä, autoilua ja ottaa syynäykseen kaikki julkiseen tilaan ja liikkumiseen liittyvät absurdiudet. Toronton käsittämättömän ristiriitainen kokkeli-pormestari poistatti kaupunkinsa pyöräkaistat samalla kun Kööpenhaminassa noin 40% työntekijöistä liikkuu työpaikalleen pyörällä. Elokuva kertoo eri puolilla maailmaa vaikuttavista aktivisteista, jotka yrittävät toiminnallaan luoda muutosta ympäristöä tuhoavaan autoilukulttuuriin. Töölön polkupyöräturman valossa myös meille Helsinkiläisille aivan super ajankohtainen elokuva. 

Espoo Cinén yhteydessä järejstetään torstaina 28.8. pyöräilytapahtuman, jossa poljetaan Kampin Narikkatorilta Kino Tapiolaan, katsotaan leffa ja sen jälkeen keskustellaan pyöräilyn tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista yhdessä mm. kaupunginvaltuuttettu Otso Kivekkään ja pyöräilykoordinaattori Reetta Keisasen kanssa.

Chuck Norris vs. Communism
Miltä tuntuisi asua kommunistisessa maassa ja saada käsiinsä ensimmäistä kertaa 80-luvun kornia action-elokuvaa? Chuck Norris vs. Communism on pätkä, joka kertoo 80-luvun Bulgarian VHS-nauhojen mustasta pörssistä, ihmisten sinnikyydestä ja elokuvien aikaansaamasta vallankumouksesta.

Dreamcatcher
Jotkut yksilöt ovat uskomattomia selviytyjiä, jotka onnistuvat tekemään elämällään paljon hyvää vaikka elämän petaamat todennäköisyydet olivat täysin häntä vastaan. Paljon sköndää elämänsä aikana kokenut Brenda Myers-Powell on tämän dokumentin päähenkilö, joka selvinnyt pois kaduilta, paennut väkivaltaa ja prostituutiota ja kehittynyt isoksi vaikuttajaksi yhteisönsä naisten keskuudessa. 

Drone
Miehittämättömät ilma-alukset ja niillä käyty sota on aikamme hirveimpiä asioita. Muistan pätkän yhdestä Last Week Tonight-jaksosta, jossa Pakistanilainen sälli sanoo pelkäävänsä kirkkaita päiviä ja rakastavansa harmaita säitä, koska silloin pelko ja jännitys helpottaa.

Paljon palkintoja plokannut dokumentti Drone kertoo tästä modernin sodankäynnin ilmiöstä ja sen syy-seuraus-suhteista maailmassa. Pätkä käsittelee esim. nuoria pelaajia joita palkataan plokataan erilaisista tapahtumista pelaamaan aidoilla lennokeilla, teknologian kehittämisen moraalia ja maailman päättäjien salaista hyväksymistä tämän kaiken takana.

Eisenstein in Guanajuato
Peter Greenaway teki leffan Eisensteinista. What could go wrong? Visuaalisesti herkullinen tarina eksentrisestä neuvostoliittolaisesta ohjaajasta ja tämän matkasta Meksikoon ja rakkauteen. Itse Greenaway on Espoo Cinén vieraana päätösnäytöksessä 30.8. Tapiolansalissa.

Goodnight Mommy

Viime vuonna bongasin elokuvan Stockholm International Film Festivalilla, mutten ehtinyt katsomaan yhtäkään näytöstä. Tämä trilleri kertoo veljeksistä, jotka eivät tunnista äitiään omakseen kun tämä palaa kauneusleikkauksesta. Luvassa on vaikuttavaa ja hyvin hallittua psykologista kauhua.

Häiriötekijä

En ole hetkeen katsonut oma-aloitteisesti suomalaisia elokuvia, mutta tämä elokuva tulee muuttamaan asian. Absurdia, päätöntä mustaa komediaa. Tämä episodi-elokuva on kokoelma suhteellisen synkkiä tarinoita, joita yhdistää jokin häiriötekijä.

"Mitä tapahtuu, kun aatelisperheen äidin häveliäisyys unohtuu elämän viime metreillä? Minkälaisin menoin haudataan mielikuvitusystävä? Entä miten IT-nörtin itsetunto kestää testosteronia uhkuvan metsämiehen kohtaamisen tai miten sujuu asuntonäyttö, jossa asiakas alkaa kuulla häiritseviä ääniä?"

How to change the world

Dokumentti Greenpeace-järejstöstä ja sen 10 vuotisesta taipaleesta luonnon puolesta. Runsaasti arkistomateriaalia, haastatteluja ja järjestön aikaansaannoksia. Haastateltavana on myös alkuvaiheen vaikuttaja Patrick Moore, joka sittemmin kritisoinut Greenpeacen toimintaa äänekkäästi. 

In the basement

Itävaltalainen elokuva, joka kertoo erilaisten ihmisten kellareista. On kuulkaas rajusta S&M-meiningistä nauttivaa pariskuntaa, musikaalisia uusnatseja ja vaikka mitä. Ohjaaja Ulrich Seidl siteerataan nykyelokuvan julmana realistina.

Inside out
Pixarin uusi pätkä on herättänyt paljon positiivista pörinää. Nuoren tytön tunteista kertovaa elokuvaa pidetään omaperäisyydessään yhtenä tämän vuoden parhaimmista alkuperäisistä tarinoista. Kriitikot, aikuiset ja lapset rakastavat tätä elokuvaa ympäri maailman ja nyt se VIHDOIN saapuu isolle kankaalle myös suomessa.

 

Kultainen Nainen

Dame Helen Mirren näyttelee toista maailmansotaa karkuun paennutta naista, joka vuosikymmenien jälkeen havittelee takaisin hänen suvultaan natsien varastamaa taideteosta: Gustav Klimtin Kultaista Naista.

Love Island

Kun näin tämän elokuvan trailerin ja suu loksahti auki puhtaasta epäuskoisuudesta. Pariskunnan lomamatkaa kehittyy kolmiodraamaksi, kun lomakohteen hostess lämppää välinsä niin miehen kuin naisenkin kanssa. Monta kieltä ja monta kulttuuria, tätä eurooppalaista komediaa odotan innolla (ja mä olen todella nirso komedioiden suhteen).

May Allah Bless France
Ohjaajan omaelämänkerrallinen elokuva kertoo nuoresta räppäristä, joka kehittyy musiikin ja uskonnon avulla rötöstelevästä lähiölapsesta arvostetuksi taitelijaksi. Mustavalkoelokuvaa kehutaan rikkaaksi niin kuva- kuin äänimaailmaltaan. 

Therapy For A Vampire
Itse Sigmund Freud saa sohvalleen vampyyrin, joka haluaa puhua pitkäveteisestä 500-vuotta kestäneestä parisuhteestaan. Vaimoa haittaa kovasti kuulemma se, ettei voi nähdä itseään peilistä.


Kiirettä pitää. Listätietoja, lisää leffoja ja näytösaikataulut: www.espocine.fi



 

Vouhotus: Ghostin Meliora kuuneltavissa kokonaisuudessaan

Ghostin uusi levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan. Maskinaamat ovat tämän kevään ja kesän aikana julkaiseet toinen toistaan päheempiä sinkkuja ja VIHDOIN on tullut aika kuunnella, miltä plätty kuulostaa kokonaisuudessaan.

Kuukauden menot: Elokuu 2015

Alkaneen blogi-taipaleen kunniaksi aloitan listaamalla mun parhaat tärpit elokuun meininkeihin. Luvassa on ainkain keikkoja, taidetta, safkaa ja leffoja. Ja heinäsirkkoja.

20.8.: Taiteiden yö
Huomasin tulleeni vanhaksi, kun suunnittelin oikeasti katsovani päivän aikana ihan hullut määrät artsua. Okei, matkaan lähtee varmana viiniä ja kasa kavereita. Siisteintä tulee olemaan mm. 8 metriä korkeat jättiläiset, Kingston Wall-tribuuttikeikka ja Noah Kin espalla. Keräsin tällaiseen listaan kaikkea kiinnostavaa, klik! En kyllä yhtään tiedä että miten tuun ehtimään kaikkialle... Ainakin aion yrittää.

20.-21.8.: Helsinki Night Market
Nälkähän tulee muutenkin kun tajuttoman runsasta ruoka-tarjontaa katsoo. En ole koskaan aikaisemmin päässyt kyseisessä tapahtumassa käymään, mutta jotenkin heinäsirkkojen syöminen vaikuttaa parhaalta idealta Taiteiden Yön jälkeisenä päivänä.

21.-30.8.: Espoo Ciné
Espoo Cinéssä voi nähdä aika tosi kovan kauttauksen aivan parasta elokuvaa. Listasin tärppini Espoon oman leffafestarin valikoimasta.
Lauantaina 22.8. klo 15 alkavan Inside Out-elokuvan jälkeen järjestetään kesksutelutilaisuus, jossa on mahdollista jauhaa elokuvasta ihan huolella samanmielisten ihmisten kanssa. Olen itse venannut tätä kyseisen Pixar-uutuuden ilmestymistä jo vaikka kuinka pitkään ja leffa vilkkuu jo Oscar-ennakkosuosikeissa parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen palkinnon saajaksi.

25.8.: The Sword @ Tavastia
Voi kuulkaa, nyt hemmotellaan pörinäpäitä. The Sword on yksiä freeseimpiä stoner-bändejä, joka nyökkäilee kivasti sellaisille bändeille kuin Black Sabbath ja Sleep. 10000/5, oon tuolla aivan varmasti.

28.-30.8.: Helsingin Sarjakuvafestivaali @ Lasipalatsin aukio
MAKSULLISIA SARJAKUVIA. ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY. PAKKO MENNÄ.

28.8.: Merchendise @ Kuudes Linja
Bongasin bändin lähiaikoina, kun selailin jotain "Top 100 albums of this decade"-listaa ja koitin kovasti löytää listasta vihattavaa ja rakastettavaa ja Merchendise jäi vahvasti mieleen mielenkiintoisena tuttavuutena. 

29.8.: Perturbator @ Ääniwalli
Jos selviän Merchendisen keikalta hengissä, harkitsen vakavasti jäätävien soundejen kohtaamista Ääniwallissa. Pertubator on aika takuuvarma tapa räjäyttää aivot pihalle, sälli kun soittaa suhteellisen synkkää musiikkia... syntetisaattoreilla. Kasariestetiikkakin on kohdillaan.