Ida täällä terve

Heipä hei, dudes and dudettes! Anteeksi tämä yli viikon kestänyt piinaava radiohiljaisuus! 

Lokakuu puskuttaa kohti loppuaan ja taitelijat kirjoittelevat apuraha-hakemuksiaan hurjalla höökällä. Mm. opetus- ja kulttuuriministeriö, Taiteen kehittämiskeskus sekä Suomen Kulttuurirahasto haluavat hakemukset postilaatikkoihinsa ennen kuun loppua eli minäkin olen viettänyt viikkoni sanaillen sulosäkeitä, laskeskellen budjetteja ja suunnittellen tapahtumia oikein olan takaa. Valitettavasti tämä on pakottanu vapaa-aikain kirjoittamisen hyvin vähäiselle.

Mutta ensi viikolla helpottaa! Mulla on teille luvassa lisää nostoja niin bändeistä kuin levyistä, tärppejä marraskuun tapahtumiin (joita on muuten paljon).. ja hiphop-painoittein soittolista! Ja juttu Spotifyn Discover Weekly-soittolistoista! Ja kaikkea muuta kivaa!

Eli lisää höpinää saatte ensi viikolla. Pus! ♥

Viikolla Soi (vko 42)

Hehe, tästä on tullut jo tapa julkaista nää viikolla soi-listat myöhässä. Last.fm ei enää päivityksensä jälkeen tunnu kirjaavan scrobblauksiani yhtä tarkasti kuin ennen (damn you, progress). Musta tuntuu että noin puolet kuunteluistani jää kirjaamatta internetin syövereihin. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?

Anathema - Distant Satellites
Oon ollut jostain syystä aivan pakkomielteinen tästä levystä koko viime viikon ajan. Oon luukuttanut tätä hulluna aivan koko ajan ja kaikkialla. Olen kuunnellut levyn useasti aiemminkin mutta jostain syystä tää pärähti nyt jotenkin tosi paljon kovempaa. Melodiat ja tunnelma 10/5.

The Smiths - The Queen is Dead
The Smiths on yksi mun go to-bändi kun teen töitä. Morriseyn melankolista ääntä ja katkeransuloisia tarinoita kuuntelee useamman levyllisenkin helposti.

Dungen - Allas Sak
Mitä muuta tarvitsee elämään kuin 60-lukuista folkpoppia? Kirjoitin viime viikolla enemmän plätystä eli kandee lukea mun pidemmät höpinät levystä täältä.

David Sylvian - Dead Bees On A Cake
Dead Bees on A Cake on ihme trippailu, jossa solisti-pioneeri David Sylvian tutkii sielunvaelluksia ja omaa repaleista elämänhistoriaansa. Tässä ambientin popin kirjoon menevässä plätyssä on hyvin paljon nieltävää, mutta on hyvin palkitseva kokemus... kunhan tähän pääsee sisään. Olen aina pitänyt Sylvianin äänestä ja tavasta tulkita, aina siitä lähtien kun häneen duuneihinsa olen tutustunut säveltäjä Ryuichi Sakamoton kautta.

Veronica Maggio - Handen I Fickan Fast Jag Bryr Mig
Rakastan Veronica Maggiota niiiiin paljon. Jostain itselle tuntemattomasta syystä lämpenen enemmän ruotsinkielisestä pop-musiikille kuin suomenkieliselle. Maggion levyt ovat aina ruotsalaisen musiikkituotannon taidonnäytteitä ja ovat harvoin olleet edes keskinkertaisia.

Rosetta - Flies To Flame
Rosetta on post-metallin pioneeri, joka määrittelee genreä hyvin suuresti. Musta tuntuu, että vertaan huomaamattanikin useita uusia post-metal-bändejä Rosettaan, joka on hyvinkin epäreilua. Flies To Flame on bändin viime vuonna julkaistu 30 minuuttia pitkä EP, jolla on muutama bändin parhaimmista biiseistä.
Rosetalta julkaisi aimmin tänä vuonna uuden levyn, jota en harmikseni ole ehtinyt paljoa kuunnella... vielä.

Sheep, Dog & Wolf - Egospect

Intornaut - Habitual Levitations
Suosittelen tätä levyä aina ensimmäisenä kaikille, jotka pyytävät multa jotain uutta kuuneltavaa. Tää ja Isiksen (eli sen bändin) tuotanto. Intronaut tekee sludgesta ja progressiivisesta metallista vaikutteita ammentavaa post-metallia, joka liikkuu sulavasti tiukoista riffi-tykittelyistä atmosfääriseen äänimaalailuun. 

Moloken - Rural
Moloken on Umeålainen poppoo, jonka musiikki on taivaallinen yhdistelmä hyvin raskasta sludgea ja black metal-henkistä raakuutta. Jos et ole kuunnellut Molokenia, niin korjaa asia mahdollisimman nopeasti. Bändi julkaisi just uuden levykin!

Vuoden 2015 Huiput: Pekko Käppi & K:H:H:L - Sanguis Meus, Mama!

Jouhikko-shamaani Pekko Käppi ja hänen bändinsä kertoilevat voodoo-tarinoita rakkaudesta ja kuolemasta. Tarinoita, jotka sijoittuvat tähän meidän synkän melankoliseen mielenmaisemaan. 

Pekko Käppi ja Kuolleen Hevosen Hillittömät Luut (ystävällisemmin K:H:H:L) julkaisivat tänä vuonna levy, joka koostuu koostuu suomalaisesta kansanmusasta inspiraationsa ammentavasta folkrokista. Sekaan ammennetaan elementtejä psykedeelisestärokista sekä bluesista ja VOILÁ! Käsissämme on yksi vuoden hienoimmista levyistä. 

Biisit (ja levy kokonaisuudessan) on hienosti tuotettu. Soundit ovat kohdillaan ja välillä voi melkeinpä tuntea yhtyeen soittimien huokoiset puut. Pidän oivalluksesta, joka punoo yhteen suomalaisen etnon ja perinteisen bluesin rytmiin ja tunnelmaan. Näin suomalainen kansanmusiikki saa vähän kansainvälisempiä ja menevämpiä sävyjä. 

Myös levyn lyyrinen puoli on upea. Biisit ovat hyvinkin synkkiä, kun Pekko laulaa hahmoista jotka flirttailevat kuolleiden herättämisestä haudoista ja avautuvat rakkaustaikojen vääriminmenemisistä. Voodoo ja mustan magian-teemat ovat kiehtovia ja kuljettavat mielikuvat etelä-pohjanmaan kokoisille lakeuksille. Noitia suomessa? Kuinka ihanaa!

Vuoden 2015 Huiput: VOLA - Inmazes

Oli jo aikakin, että käsittelen täällä tämän levyn. Tämä levy näyttää, miltä vuonna 2015 tehty metalli voi kuulostaa parhaimmillaan.

VOLA Tanskalainen kokeellista progemetallia soittava kvartetti, jota on mielestäni hehkutettu ja kuuneltu ainakin mun ihmisten keskuudessa liian vähän. Bändi on aiemmin julkaissut kaksi EPtä ja tämä heidän ensimmäinen pitkäsoittonsa Inmazes julkaistiin helmikuussa 2015. Levy on saanut lähes pelkkiä ylistäviä arvosteluita alan julkaisuissa... vaikka onkin jäänyt suuremmalta yleisöltä huomaamatta.

Bändi yhdistelee Meshuggahin jalanjäljissä kulkevan raskaan djentin melodiseen progeen ja heittelee sekaan Depeche Modemaisia elektronisia elementtejä. Lopputulos on hyvin kiehtova: bändi kuulostaakin joltain mitä ei olla kuultu tässä muodossa aiemmin, vaikka bändi poimiikin vaikutteensa hyvin tutuilta bändeiltä. Soittajat ovat tasaisen hyviä ja biisit groovaavat nätisti. Kitaristi/solisti Asger Mygindin vokaalit ovat bändin ehdotonta parhaimmistoa... sävellysten lisäksi. 

Inmazes on kokonaisuus, joka pysyy kasassa kuuntelukerrasta toiseen ja syventyy jokaisen kierroksen myötä. Levy ja levyn biisit kasvavat eeppisiin mittasuhteisiin, tehden kuuntelemisesta elämää suuremman kokemuksen. Olen itse palannut tähän levyyn tasaisin väliajoin ja aina yllätyn siitä, miten hienolta tää kuulostaa.

Bändi iskee salee niille, jotka pitävät Meshuggahista ja joille Devin Townsendin projektit ovat rakkaita. Uskaltaisin suositella bändiä myös heille, jotka pitävät Between The Buried and Men tai Agent Frescon tavasta yhdistellä raskaaseen musiikkiin pop-jippoja. 

 Eli kaikille. Kuunelkaa tämä levy.

Vouhotus: Baroness - Making Purple

Baroness tarjoaa faneilleen mahdollisuuden tutustua vuoden 2015 joulukuussa ilmestyvän Purple-levyn tekoon youtube-pätkien kautta. Ja materiaali on mahtavaa!

Sludgerockin kuninkaat ovat puskemassa ulos uutta levyä ja päivittävät syötteisiinsä making of-pätkiä, jossa pääsee mm. tutustumaan uusiin tyyppeihin ja itse levyn väkertämiseen... ja kuuntelemaan maistiaisia uusista biiseistä! 

Mulla on luvattoman korkeat odotukset tulevasta albumista. Onneksi näillä voi edes vähän lieventää jännitystä.

Kolmas osa on nähtävissä Metal Injectionin sivuilla.

Jos et tunne, niin tutustu: Dungen - Allas Sak

Torstai on toivoa täynnä.. ja töitä... ja vähäisiä yöunia... ja ruotsalaista psykedeelistä rockpoppia!

Törmäsin Dungeniin jokusen viikko sitten Spotify Discover Weekly-listoillani. Ihastuin bändin 60-lukuiseen äänimaailmaan, joka kulkee klassisen rokin mestareiden jalanjäljissä kuulostamatta kuitenkaan jonkun tietyn bändin matkimiselta tai kulahtaneelta.

Ruotsin Västagötlandista kotoisin oleva poppoo on hyvin pitkälle solisti/säveltäjän Gustav Ejstesin vetämä ja herra soittikin lähes kaikki soittimet levyille bändin aikaisemmilla julkaisulla. Tälle levylle yhtye on ruvennut saamaan kiinteämpää jäsenistöä ja se kuuluu soittajien rentoudessa ja vahvemmassa jamittelu-henkisyydessä. Dungen nautti jonkin verran kansainvälistä huomiota joskus 2010-luvun puolivälissä ja yhtye on soittanut keikkoja mm. (jostain syystä) hyvin rakastetun Fleet Foxesin kanssa. Monen vuoden hiljaisuuden aikana pöly on ehtinyt laskeutua ja hype vähän hiipua.

Yhtyeen uusin levy Allas Sak julkaistiin syykuusa 2015. Leyv toimii varmasti hyvin korvaushoitona tyypeille, jotka pitävät Tame Impalan siirtymistä 80-lukuisiin soundeihin pahana asiana. Aion mennä tarkastamaan bändin livekunnon Tavastialle marraskuussa... ja odotukset ovat hyvin korkealla.

Vouhotus: HelMet-kirjasto tarjoaa laatulehtiä ilmaiseksi

Välillä käy sellanen munkki, että törmää vahingossa oikeasti hyviin uutisiin. Viime viikolla opin, että pääkaupunkiseudun HelMet-kirjasto tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden lukea sähköisiä aikakausilehtiä ilmaiseksi. 

Ja lista lehdistä on aivan mieletön! Listalla on mm. Rolling Stone, Wired, Warp Magazine, Vanity Fair, Reader's Digest, US Weekly ja suuri rakkauteni National Geographic. Lehdistä on tarjolla niin koneen selaimella luettavat hyvälaatuiset näköislehdet kuin mobiililaitteilla luettavat versiot. 

Zinio-appi toimii ainkain mun iLaitteilla hienosti ja lehdet näyttävät hyviltä. Hiukan tulee takkua, kun lehdet tulee 'ostaa' palvelun selainversiosta mutta se on pieni epämukavuus näin arvokkaasta palvelusta.

Koko lehtilista, kirjautumis- ja käyttöohjeet palveluun täältä.



Ps. Kandee tarkastaa myös HelMetin (ilmainen) mahdollisuus IndieFlix-palveluun. Alfred Hitchcock on yksiä lemppari-ohjaajiani of all time ja Netflixistä herran tekeleitä ei löydy paljon ollenkaan.  Kiljuin onnesta kun näin että IndieFlixistä löytyy 24 (!!!) Hitchcockin leffaa.

Soittolistaus: 1+1

Tein teille listan, joka koostuu hyvin levottomasta jazzahtavista progeiluista. Luvassa on kasa bändejä, joita mun mielestä kaikkien pitäisi kuunnella.

Olen elämäni aikana pitänyt hyvin... noh ... levottomista bändeistä. Mitä enemmän outoja  sointukiertoja ja vaihtelevia tahtilajeja, sitä enemmän kehrään. Ehkä tähän on vaikuttanut piilevä ADHD-taipumukseni: en vain jaksa keskittyä liian pitkään yhteen asiaan. 

Tässä alla on soittolista, joka on rauhaton, jazzahtava ja outo. Kuunnelutan teille esimerkiksi Kesin progressiivista eeppisyyttä, nu jazzin parhaimmistoa Jaga Jazzistia ja post-progen kirjon edustajia (mm. Totorro, Poly-Math sekä Lo!). Ja on mukana myös funkkia! Listan ehdotonta parhaimmistoa edustaa yksi maailman parhaimmista bändeistä eli Mouse On The Keys. Ja koko hommahan alkaa vuoden 2015 pahimmalla korvamadolla: Animals As Leaderssin Physical Educationilla.

Suora linkki soittolistaan. 

Viikolla soi (vko 40 +41)

Viikolla soittimissan on pyörinyt pääosin sekalaiset soittolistat ja tuntui oudolta katsoa Last.fm-listoja, kun näissä viikon eniten scroblatuissa levyissä oli soittokertoja luvattoman vähän per levy. Yleensä luukutan yhtä albumia sata kertaa ja listoilla lukevat numerot ovat sitten sen mukaisia. Toisaalta, ei määrä laatua paranna!

Leikeli47 - Leikeli47
Tää mimmi on rautaa. Tyyppi on tehnyt yhden vuoden 2015 kovimmista hiphop-levyistä, joka yhdistää tälle ajalle tyypillisiä teemoja ja soundeja. Tää levy on synkkä, raksas ja hauska samaan aikaan. Miksei tästä levystä puhuta enemmän?!

Kylesa - Exhausting Fire
Stoner-poppoo Kylesa julkaisi syyskuun alussa uuden levyn ja heti ensimmäisten biisen aikana olin myyty. Kyelsa loikkii saumattomasti raskaan rockin ala-lajista toiseen ja kuulostaa silti itseltään... eli tajuttoman hyvältä. Tämän levyn haluan omistaa.

Portico Quartet - Portico Quartet
Portico Quartet on mulle uusi tuttavuus. Bändi yhdistelee orgaanisia jazz ja etno-soundeja konemusamaisiin elementteihin ja kuulostaa todella todella hyvältä. Iskee kuin Bonobo konsanaan.

Midlake  - The Trials Of Van Occupanther
Midlake on bändi, joka soittaa lakonista lo-fi-folkpoppia, johon heitellään aineksia niin psykestä kuin indiestäkin. (Tbh en ole uskaltanut kuunnella bändin muita levyjä, koska tää yksilö on niin tajuttoman hyvä.)

Mouse on the keys - Aom
Japanilaista nu jazzia. Musiikista kuulee, että tyypeillä on hauskaa soittaa kimpassa ja biisit ovat villejä ylistyksiä musiikille. Kannattaa tsekkaa myös bändin aiempaa tuotantoa (jota valitettavasti ei spotifystä löydy).

Erykah Badu - Mama's Gun
Erykah Badu on nyky-soulin kuningatar. Nyt ja aina.

Between the buried and me - Colors
Eilisen Tavastia-keikan takia Colors palasi takaisin kuunteluun pienen tauon jälkeen. 

The Cure - The Cure
The Cure oli mulle rakas kun olin lukiossa. Törmäsin pitkästä aikaan bändiin jollain vanhalla soittolistallani ja luukutinpas sitten tätä bändiä viikon läpeensä. Robert Smith on ihana.

Baxter Stockman - Punter
Baxter Stockman on suomen noise-rockin toivo. En ole kuunnellut bändiä läheskään niin paljon kun pitäisi (sori, Cotte), mutta aion antaa tälle bändille enemmän aikaa mun soittimessa.

Between The Bured And Me @ Tavastia, 8.10.2015

Vouhotus: The Oceanin ja Monon splitti kuunneltavissa!

Post-rock-pumput The Ocean ja Mono julkaisevat myöhemmin tänä vuonna splittilevyn, josta The Oceanin osuus on nyt kuunneltavissa ennakkoon Infernon nettisivuilta. Tsek tsek tsek! 

Bändit soittavat ensi viikolla keikan The Cirkuksessa yhdessä Islantilaisen Sólstafirin kanssa.

Soittolistaus: Lokakuun Synkistelyt

Lehdet tippuu puista. Ulkona sataa. Päivät lyhenee. Energia loppuu. Väsyttää. Tein soittolistan, joka ei ole positiivinen eikä pyri nostamaan fiiliksiä vaan antaa kuuntelijalle todellisen mahdollisuuden velloa syksyisen synkässä olotilassa.

Mä pidän henkilökohtaisesti syksystä uskomattoman paljon. Mä rakastan sitä sitä, että on uskottava tekosyy heittäytyä apaattiseksi ja melankoliseksi, haikailla kesän perään ja havahtua siihen, että on kylmä ja piemä... ja että tätä tulee jatkumaan piiiiitkään. Ah, Syksy on mun lempparivuodenaika. 

Artisteja ja biisejä on soittolistalla todella useasta eri genrestä. Listalta löytyy tajuttomia ääniä ja upeita solisteja (mm. Laura Moisiota ja Sealin vähemmän arvostettua ja ambientimpaa tuotantoa), Islantilaisen postmodernin säveltäjän Ólafur Arnaldsin instrumentaali-teoksia, pari elektronista poimintaa ja hiukan raskaampi rintama mm. Gojiran, Katatonian ja Deftonesin muodostamana.

Mä harjoittelen vielä tätä soittolista-hommaa. Biisejen poimiminen ja näennäinen järjestäminen vaatii ajattelemista ja asettautumista sellaisen ihmisen kenkiin, joka esim. ei fanaattisesti fiilistele aivan jok'ikistä listalla olevaa artistia.

Soittolistan löytää täältä. Seuraavaksi nakkaan kuunneltavaksi älyttömän määrän supertaitavia soittajia ja jazzahtavaa teknistä-progea. Hihi, olen innoissani.

Huoh

Ida täällä, moips! Halusin kertoilla teille vähän juttuja ja asioita ja pyydellä anteeksi vähäistä kirjoitteluani ja sisällön laadullista köyhyyttä.

Tämä ja tätä edeltänyt viikko meni juostessa ympäriinsä ja koittaen tasapainotella kasvavan kiireen kanssa. Musiikkia olen kuunnellut vähemmän kuin Netflixiä taustamölynä. Aivoni ovat vaan yksinkertaisesti täynnä puuroa ja epämääräisiä keloja, ettei ylimääräisille äänille ole löytynyt paljoa tilaa. Paitsi kun rämpyttelen ja hoilaan The Curea kämppistä kiduttaen.

Viikolla soi-listaus jää siis suosiolla ensi viikolle! Ja koska haluan kovasti opetella hyvien soittolistojen tekoa, voisin koittaa väsätä jonkinlaisen Spotify-listan... mutta jääköön se salaisuudeksi vielä! Näiden lisäksi olen luonnostellut muutamaa tekstiä tajuttomista levyistä, joita haluan hypettää täysiä, sekä juttuja satunnaisista musaan ja nördeilyyn liittyvistä aiheista, esim. Spotifyn Discover Weekly-soittolistoista. 

Jos tulee ikävä ja välttämättä haluaa stalkata mun kuunteluita aktiivisemmin, mut löytää Last.fm-palvelusta nimimerkillä Ipanen. Käytän kuunteluun yleensä Spotifyta, eli sieltä löytyy myös mun musat ja soittolistat.


Että sellasta kaikkea! Ottakaa tästä vähän uutta Erykah Badua!

Teksti-TV 666 @ On The Rocks, 2.10.2015

Onpa huono giffi. Mut tajuttoman ihana keikka! Tekstarit on parasta.

Kuukauden menot: Lokakuu 2015

Taas on luvassa poimintani Lokakuulle 2015! Tän listan löytää aina helpoiten Kuukauden Menot-välilehdestä. Etsiskelen tapahtumia suhteellisen aktiivisesti ja lisäilen listoille erilaisia tapahtumia kun niitä löytelen. Pus!


2.10: Teksti-tv 666 @ Lepakkomies
Tekstarit on parhaimpia nousevia bändejä suomesta. Parasta koskaan.

3.-4.10.: Silta-kollektiivi: Outlines / feministinen elokuvafestari @ WHS Teatteri
Silta-kollektiivi järestää ensimmäisen feministisen elokuvafestarin uudessa WHS-teatterissa.
6.10.: Opeth @ Kulttuuritalo
Ruotsin lahja meloprogelle soittaa Kultsalla parhaimman levynsä läpi. Jaa mikä on Opethin paras levy? Please.

8.10.: Between The Buried And Me @ Tavastia
Monumentaalista matikka-progea soittava BTBAM Tavastialle ovet paukkuen. Bändiltä ilmestyi timanttinen levy aiemmin tänä vuonna, joka kannattaa tsekata! Poppoo tuo lämppärinä mukanaan Hakenin (joka on valitettavasti jättänyt mut kylmäksi).

10.10.: Terveet kädet @ Nosturi

16.-17.10.: Blowup vol. 1@ Korjaamo
Post-metalli ja doomaava sludge ovat kovassa kysynnässä nyt ja promolafka Blowup vastaa tähän kysyntään. Korjaamolla nähdään viikonlopun aikana iso kattaus aivan huippuja post-bändejä, mm. Callisto, Ufomammut, Kaleidobolt, 40 watt sun.... ai että, kannattaa mennä.

17.10.: The Ocean, Solstafir & Mono @ The Circus
The Ocean soitti nerokkaan keikan Kuudennella Linjalla aiemmin tänä vuonna ja kun bändi ilmoitti saapuvansa suomeen post-metallin laajaan kirjoon menevien Sólstafirin ja Monon kanssa... eli tämä on varmasti vuoden hienoin line-up.

26.10.: Northlane, Volumes Acacia Strain @ Nosturi
Teknistä metalcorea kansalle! Tuulimyllyt viuhuvat nosturin tanssilattialla. Huoh, nuoriso.

28.10.: Leprous @ Nosturi
Avant-garde henkistä proge-metallia soittava Leprous julkaisi uuden ja oikein pätevän levyn nyt syksyllä ja saapuu kiekkansa yhteydessä Nosturille parin vuoden tauon jälkeen.
29.10.: Mew @ The Cirkus
Tanskan hiipparipopin mestarit tulee suomeen! Fanitytöt itkevät, kun maailman ihanin Jones Bjerre astuu lavalle ja laulaa suloisella äänellään herkkiä. Ah. Must see.

30.10.: High on Fire @ Korjaamo
Nykymetallin kirkkaimpia valoja eli High on Fire tarjoilee varmasti yhden lokakuun parhaimmista keikoista. Tai okei, mä en ole nähnyt bändiä koskaan livenä ja odotukset ovat todella korkealla. Ainiin! Dark Buddha Rising lämmppää! Kui siistii!