torstai 24. joulukuuta 2015
tiistai 22. joulukuuta 2015
Vuoden 2015 huiput: Uusia Tuttavuuksia - Uusia Levyjä
Tuntuu kuin olisin löytänyt miljoonia uusia bändejä tänä vuonna. Useat kymmenet niistä on jääneet minulle hyvinkin rakkaaksi. Koska blogini jää nyt jouluruokain aikaan mieleni perukoille, jaan teille tänne hyvin paljon kuuntelemisen arvoista musiikkia.
Tältä listalta löydät bändejä ja levyjä, jotka eivät ole olleet minulle tuttuja ennen vuotta 2015. Kirjoitan myöhemmin listan, jossa listaan parhaat uudet levyt jo ennestään tutuilta bändeiltä. Mukana mm. Black Dahlia Murder, Intronaut, Cattle Decapitation sekä Napalm Death. Eli lisää hyvää tulossa vielä näidenkin jälkeen. Stay tuned!
Pidän tätä levyä hyvin pitkälti tämän vuoden parhaimpana levynä. Space Is Still The Place on uskomattomiin mittasuhteisiin kasvava albumi, joka kasvaa perinteisestä, progahtavasti folkrockista elektronisia elementtejä käyttäen universumia suuremmaksi matkaksi.
Burweed - Hide
Suomalainen Burweed otti ja sulatti sydämmeni Hide-debyytillään. Perinteistä heavyä progressiiviseen- ja post-metalliin yhdistelevät biisit yhdistettynä suomalaisen karuun mielenmaisemaan tekevät tästä levystä yhden tämän vuoden vaikuttavimmista ensijulkaisuista. Jään mielenkiinnolla seurailemaan bändin jatkoa.
So Hideous - Laurestine
Deafheavenin jalanjäljissä post-blackmetallin saralla valloittanut So Hideous eksyi Heavy Blog Is Heavyn kautta tutkaani ja tuskin lähtee sieltä kauheen helposti pois. Lue kirjoittamani pitemmät pätkät levystä täältä!
Natalie Prass - Natalie Prass
Vuoden paras pop-plätty. Natalie Prass on hyvä laulaja ja tää levy on täynnä suorastaan röyhkeitä pop-sävellyksiä, jotka liikkuvat jazz-fiilistelyistä aina Disney-esque lirkutteluihin. Tykkään yli miljoona.
Ryley Walker - Primrose Green
Primrose Green on levy täynnä hyvin savuista ja psykedeelistä folkrockia, joka on kuin suoraan 60-luvun musiikin kultakaudelta. Soundit ovat kohdillaan, biisit heleitä ja ilmavia ja Ryley Walkerin ääni vetää käheässä viehättävyydessään vertoja tämän upealle kitaroinnilleen.
Hiatus Kaiyote - Choose Your Weapon
Nujazzin parhaimmistoon lukeutuva Hiatus Kaiyoten Choose Your Weapon sisältää tajunnanräjäyttävää kikkailua, aivan tajuttoman hyvän solistin ja ilmiömäisen hyviä soittajia. Ennakkoluulot pois päältä ja tajuttoman tiukkaa tykitystä kuunteluun!
Animals As Leadersin ilmiömäinen kitaristi Tosin Abasi uppaa aina välillä videoita hänen Hiatus Kaiyote-jammailuistaan some-profiileihinsa. Dear Santa, saisko yhteiskeikkaa?
VOLA - Inmazes
Tanskalainen progepoppoo VOLA ja heidän debyyttinsä Inamazes on osoitus siitä, että raskasta musiikkia voidaan tehdä genren perinteitä kunnioitten olematta tylsä tai kuulostamatta liikaa esikuviltaan. Suosittelen, jos Meshuggah, Between the Buried And Me, Agent Fresco ja/tai Devin Townsendin proggikset iskee. Aikaisemmin kirjoittamani tekstin tästä levystä voit lukea täältä.
Agent Fresco - Destrier
Kuinka paljon voikaan pieni ihminen pitää eeppisen massiivisesta proge-plätystä. Kirjoitin levystä pitkät pätkät aiemmin ja teksti kannattaa lukea, ellet ole altistunut ylitsepursuavalle vouhotukselleni tästä levystä aikaisemmin.
Kes - Kamlama
Kes on Turkkilainen instrumentaalista prog-rockia soittava bändi, jonka proge-fiilistely on uskomattoman freesiä ja taitavaa. En edes muista miten ihmeessä oon tämän bändin löytänyt, mutta damn oon tyytyväinen että tiedän näiden olemassaolosta!
Lisää kuuntelemisen arvoisia uusia tuttavuuksia:
Lo! - The Tongueless
Ibeyi - Ibeyi
Skraeckoedlan - Sagor
Pekko Käppi & KHHL - Sanguis Meus, Mama!
Wrvth - Wrvth
Paperi T - Malarian Pelko
Kamasi Washington - The Epic
Unknown Mortal Orchestra - Multi-Love
Jupiter - Interstellar Chronodrive
Courtney Barnett - Sometimes I sit and think, sometimes I just sit
Agent Fresco @ Bar Loose, 19.12.2015
Poikkeuksellesisesti kaksi giffiä yhdestävuoden parhaimmista keikoista.
Toivottavasti nää tulee pian takaisin suomeen. Keikkarapsan voi lukea täältä!
torstai 17. joulukuuta 2015
Linkkejä, Linkkejä
Hei murut! Oon tosi kuumeessa ja oon koko viikon aikana voinut vaan nukkua ja katsoa Breaking Badia. Lupaan parantaa itseni (sekä tapani) ensi viikolla ja kirjoitan aivan kaikki postaukset mitä oon nyt missannut. Ottakaa tästä pieni kasa linkki-goodnessia tälle viikolle.
Yritän epätoivoisesti kerjätä sympatioita tällä rakeisella selfiellä.
2. Heavy Blog Is Heavyn top 50 of 2015. Universumin parhaimpiin lukeutuva musajulkaisu listasi tämän vuoden parhaimmat levyt. Tsekkaa, inspiroidu ja ota kaikki haltuun.
Edit: sivustolla on jotain ongelmia servereidensä kanssa. Joillain sivu toimii ja joillain ei.
3. Sivusto, jolta voi kuunnella kissan kehräämistä loopilla.
4. Baronessin huomenna (!!) julkaistava levy on salaperäisesti piilotettu ympäri nettiä. On vaan etsimisestä ja löytämisestä kiinni.
5. Wired-leden suositukset tän vuoden parhaimmista kirjoista. Jos ei muille lahjaksi ni vähintään itselle.
6. Fantastic Beasts and where to find them-elokuvan traileri. J.K. Rowling on kirjoittanut elokuvan, joka sijoittuu Harry Potter-universumiin, vaikka tapahtuukin jenkeissä. Odotan tätä niin paljon, pelkään että petyn lujaa.
EDIT: JA SIIS... PJ HARVEY SIDEWAYSSIIN. OLEN MENOSSA.
2nd EDIT: Pakko jakaa tää viel. Niin hyvää triviaa, niin rakkaasta Deadpoolista kuin Boba Fettistä... vaikkei tää mun lemppari-ERB olekkaan (toisin kun nerokas Jobs vs. Gates).
torstai 10. joulukuuta 2015
Viikolla soi (vko 49)
Tän viikon listatut levyt ovat aivan mielettömiä. Hihkaisin epäuskoisena kun Last.fm paljasti tämän viikon yhdeksän eniten kuunneltua levyä. Ja vastoin omia tapojani, upotan tähän postaukseen jopa kahden bändin biisit! Että paree kuunnella!
Carole King - Tapestry
Tapestry oli mun luukutetuissa levyissä kans viime viikolla. Tän levyn kanssa uhkaa käydä kuin mun kesäisen Fleetwood Mac-luukutuksen kanssa: tuun kuuntelemaan tätä jatkuvasti siihen pisteeseen että kyllästyn hetkeksi. Tää kylmä ja kolea vuodenaikakin vaikuttaa toki myös levyn iskevyyteen: eräänä päivänä kävelin sateessa ja luukutin Kingiä, joka lämmitti salee paremmin kuin villasukat.
The Black Dahlia Murder - Abysmal
Koostan tällä hetkellä mun henkilökohtaista top 10 of 2015-levylistaa ja Abysmal on siinä kovin korkealla. Pidän tästä levystä kovin paljon ja haluaisin vaan levittää tämän levyn brutaalin dödiksen ilosanomaa kaikille.
Napalm Death - Apex Predator
Vanha kunnon Napalm Death. Apex Predator on tämän legendaarisen dödis-poppoon uusin levy ja vastoin odotuksiani, tää levy on aivan tajutonta timanttia.
Kes - Kamlama
Istanbulista ponnistava, modernia instrumentaalista progea soittava Kes on yksiä freeseimpiä löytöjä vuodelta 2015. Maaliskuussa julkaistu Kamlama on eheä ja kovin inspiroitunut debyytti. Nää tyypit tulee niittämään mainetta tulevaisuudessa aivan huolella.
Voisko joku hankkia nää keikalle Suomeen?
Kadavar - Berlin & Abra Kadavar
Saksalaiset stoner-retroilijat kävivät soittamassa mielettömän keikan Nosturilla ja ennen sitä luukutin bändin musiikkia taas huolella.
Bändin tänä vuonna julkaistu Berlin on kovin mukava levy, joka ei välttämättä kokonaisuutena toimi yhtä hyvin kuin tajuttoman mageen tunnelman omaava Abra Kadavar.
The Bright Light Social Hour - Space Is Still The Place
Vuoden parhain levy(kö). Psykedeelinen retro-pop kasvaa galaktisille tasoille tän levyn aikana.
Joni Mitchell - Blue
Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, miten Joni Mitchellin edustama, rehellisyydessään miltei psykedeelisen omanelämänkerronnallinen tyyli on taas in nykyajan naislaulajien ja singer-songwriterin keskuudessa? Piti kuunnella tämä klassikkoalbmui Blue, että sai itselle tämän varmistettua ja perusteltua.
Lo! - The Tongueless EP
Lo! on bändi, joka aivan kaikkien musiikista pitävien örrien tulisi ottaa haltuun. The Ocean-yhtyeen luotsaaman Pelagic Recordsin tallissa olevat australialaiset ovat siunanneet meitä kuolevaisia EPlisellä universumin parasta hardcorea. Suosittelen miljoonan auringon voimalla.
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Päivän siistein juttu: Every Noise at Once
Every Noise at Once on sivusto, joka ollut olemassa vuosia mutta ansaitsee osansa ylitsepursuavasta vouhotuksestani. Sivustolta löytyy takuuvarmasti uutta musiikkia ja mielenkiintoista informaatiota aivan kaikille.
Tätä kuvaa katsoessani mulle tuli iso tarve kuunnella genreä nimeltä cryptic black metal... tai deep talent show.
Every Noise at Oncen idea on yksinkertaisuudessaan uskomattoman hieno: tarjota ihmisille uutta kuunneltavaa ja uusia tapoja hahmottaa musiikin eri genrejä.
Heti sivuston etusivulla on superkattava genre-kartta. Kun valitsen jonkin musatyylin, pääset kuuntelemaan siitä hetken maistiaisen. Pääset tsekkaamaan, miltä kuulostaa esimerkiksi deep rai, swirl psych, etherpop, math pop, unblack metal tai deep org core... tai mikä tahansa muu huikeasta 1387 genren listasta.
Painamalla >> pääsee genren sisäiseen karttaan, jossa tyylilajin musiikkia edustavat bändit on listattu samanlailla kuin pääsivun kartta. Bändit voivat kuulua useamman tyylilajin alle, tottakai.
Vaikka genrejen lajittelu on paikoittain hyvinkin hataraa, on sivuston kartta jaettu suurin piirtein näin: listan yläpäässä mekaanisemmat ja elektronisemmat soundit ja listan alapäässä on orgaanisemmat tyylilajit. Kartan vasemmassa laidassa on "tunnelmallisemmat" ja oikealla laidalla olevat on "terävämmät".
Suosittelen lukemaan tän jutun sivuston tekijöistä ja tästä projektista ja kuuntelemaan eri genrejen soittolistoja Spotifyssa... ja kannustan teitä jakamaan mulle oudoimmat löytönne!
Tän jälkeen teillä ei oo enää elämiä. Olkaa hyvä.
maanantai 7. joulukuuta 2015
Vouhotus: Spotify - Year In Music
Se on täällä taas. Spotify ottaa datansa haltuun ja toimii totuuden torvena. Mitä maailma kuunteli eniten vuonna 2015? Entä mitä sinä kuuntelit eniten?
Sivusto on kovin liukuvärjätty.
Spotify julkaisi tämän vuoden Year in Music-palvelunsa. Nettisivun, josta voit nähdä (ja kuulla) omat kuuntelu-statistiikkansa... ja yleisesti ottaen tutustua kuluneen vuoden isoimpiin musiikki-ilmiöihin. Mitä kuunneltiin eniten missäkin maassa? Kuka artisti oli eniten nosteessa? Mikä oli ensimmäinen kuuntelemasi biisi tänä vuonna? Kuinka monta minuuttia kuuntelit musiikkia vuonna 2015? Kaikkiin näihin kysymyksiin vastataan.
Spotify on stream-jätti, joka kerää kymmeniltä tuhansilta käyttäjiltään massiiviset määrät dataa vuosittain ja mun mielestä on ihanaa, että tämä jättiläinen antaa jotain yhteisölle takaisin: tietoa. Taas voin täyttää aivoni (suht turhalla) datalla.
Analysoin superkiinnostavat statsini tänne varmasti tämän kuukauden aikana. Sillä välin olisi mainota tietää mitä juuri sinun YIM paljasti itsestäsi ja kuuntelutottumuksistasi. Kommentoi ja kerro!
"Moi Ida, Spotify täällä. Kuuntelet muuten aivan liikaa musaa. "
perjantai 4. joulukuuta 2015
Viikolla soi (vko 48)
Hyvää tuulista perjantai-iltaa! Oon kuumeessa ja kirjoittelen teille taas höpöjä kuuntelemistani levyistä. Taas on se aika viikosta, kun Last.fm-statsit paljastavat kuinka perinteisesti palaan jatkuvasti takaisin UMOn levyjen pariin.
Unknown Morta Orchestra - Multi-Love & II
UMO on ja pysyy mun listoilla. Bändin psykedeelinen, popahtava lo-fi-rock on niiiin tajuttoman upeaa. Jokaisella kuuntelukerralla pinnan alta paljastuu uusia juttuja ja jippoja.
Gojira - L'enfant Sauvage
Gojira on mulle kovin rakas bändi. Raskasta ja progressiivista dödistä soittava ranskalaispoppoo kävi kääntymässä keväällä suomessa ja olin tippa linssissä koko keikan ajan puhtaasta liikutuksesta. Miten musiikki voi olla näin hyvää?
Carole King - Tapestry
Klassikot ovat syystä klassikoita. Carole Kingiä tituleerataan syystäkin yhdeksi aikamme vaikuttavimmista lauluntekijöistä ja hänen kynästään on syntynyt useat 70-luvun hitit (esim. Aretha Franklinin esittämä You Make Me Feel Like A Natural Woman sekä Little Evan tunnetuksi tekemä disco-hitti The Locomotion).
Tapestry oli Kingin ensimmäinen oma levy ja hän löi merkkipaalun singer-songwriter-genren historiaan. Ottakaa haltuun pala historiaa, jos ei ole tuttu.
Mastodon - Once More 'Round The Sun
Mastodonin viime vuonna julkaistu levy on yllättävän iloinen proge-pläjäys. En tajua, miten tää levy on mun kuuntelu-listoilla useammin kuin bändin muut levyt.... last.fm taitaa olla puolueellinen. Tää on tosi yes, muttei mun ehdoton lemppari bändiltä.
Tobias Jesso Jr. - Goon
Goon on ehkä tän vuoden parhain sydänsuru-albumi (...jos Paprun levyä ei lasketa). Suhteellisen kevyet sovitukset tekevät kunniaa herkille lyriikoille. Tää tyyppi on kyllä saanut rakkaudelta huolella turpiin.
Anathema - A Fine Day To Exit
Vouhotin jokin aika sitten suurta ihastustani Anathemaan ja oon nyt kuunnellut bändin diskografiaa läpi. Jostain syystä mikään levy ei ole iskenyt niin lujaa kuin Distant Satellites.. mutta läpikuuntelu jatkuu.
The Sword - High Country
The Sword on progressiivisa stoner-rockia soittava poppoo, jonka uusin levy herätti jonkun verran närää yhtyeen faneissa. Ensimmäistä kertaa levy käytti elektronisia elementtejä osana levyn äänimaailmaa ja esim. kesän Tavastian keikalla bändi veti vanhoja, raskaita biisejään kevyempinä versioina. Itse pidän tästä levystä (sen keveydestään huolimatta) ja olen varovaisen toiveikas bändin uuden tyylin suhteen.
Wrvth - Wrvth
Tätä levyä ollaan hehkutettu aivan tajuttomasti useissa raskaan musan julkaisuissa. Wrvth on bändi, jonka eponyymi levy maalaa koko raskaan musiikin kirjon läpi: melankolisesta ja tunnelmallisesta post-metallista siirrytään sulavasti raskaaseen dödikseen ja siitä eteenpäin. Levy on niin mainion levoton, että upotan tähän loppuu biisin.
torstai 3. joulukuuta 2015
Vouhotus: Lisää Baronessia
Sanat ei riitä enää. Tulispa uus levy jo!
Kuuntele uusi Moningstar Kerrangin sivuilta.
Edit: Biisi löytyy nyt myös Spotifysta!
tiistai 1. joulukuuta 2015
Kuukauden menot (joulukuu 2015)
Joulukuussa tapahtuu! Kylmää ja pimeätä kannattaa paeta esim. keikkojen valoihin tai elokuvateatterin pimeyteen. Luvassa on rauhallinen kuukausi, eli suklaaseen ja seitan-kinkkuun voi keskittyä ilman että takaraivossa huutaa tarve päästä nauttimaan tapahtumista.
2.12.-9.1.: Almost Star Wars @ Orion
Almost Star Wars on kokoelma elokuvia, jotka ovat ammentaneet inspiraationsa Star Wars-elokuvista... niin hyvässä kuin pahassakin. Meen ite ainakin katsomaan lapsuuteni lempparin eli SW parodia Spaceballsin... ja Akira Kurosava-tribuutin Vaarojen Planeetan... ja italo jedi-pläjäyksen Humanoidin, johon mestari Ennio Morricone on säveltänyt musat... äh, päädyn kuitenkin ostamaan liput jokaiseen leffaan.
3.12.: Lars Von Trier: Idiootit (Artova Kino)
Dogma oli 80-luvulla kehittynyt elokuvan suuntaus, jonka ideana oli riisua pois kaikki elokuvakerronnalliset keinot ja kikkailut, ja täten antaa tarinalle ja hahmoille kaikki huomio. Tätä (pääosin) tanskalaista suuntausta edusti kärkevästi ohjaaja Lars Von Trier, jonka elokuvat ovat herättäneet ihailua ja ahdistusta ihmisissä jo usean vuosikymmenen ajan. Hänen historiansa toinen dogma-elokuvansa Idiootit on nyt nähtävillä ilmaiseksi osana Artova Kinoa. Kyllä kiitos!
5.12.: Silvana Imam @ Kuudes Linja
Silvana Imam on yksi kovimpia tyyppejä ever. Ruotsalaisräppärillä on tiukka flow, suorastaan vittumainen asenne ja hyvin naseva tapa kertoa yhteiskunnan epäkohdista. 10/10.
7.-13.12.: ORANSSIFEST
Oranssi ry. täyttää vuosia ja järkkää tapahtumarikkaan viikon, jonka ohjelmaan kuuluu mm. bändejä, elokuvia ja improa. Lavalle nouseviin bändeihin lukeutuu mm. Aivovuoto, Famine Year, sekä sludge-pörinän aatelia edustava Morbid Evils. Kannattaa tsekata koko kirjava ohjelmisto tapahtuman eventistä!
8.12.: Kadavar @ Nosturi
Psykedeelisen stoner-rokin kulmakivi Kadavar on ollut pitkään mun must see live-listalla. Nyt on mainio mahdollisuus nähdä saksalaiset Nosturin lavalla... ja oon tästä ylitöpäisen innoissani.
10.12.: Doc Lounge: Translating Funny
Docpointin järjestämä dokumenttiklubi Doc Lounge jatkuu Korjaamolla. Tällä kertaa luvassa on elokuva, joka käsittelee Stand-Uppia ja huumorin tekemistä. Dokkarin keskiössä on sarjakuvataitelija Hugleikkur Dagsson. Dokkarin jälkeen luvassa on stand-uppia.
11.12.: Ghostsonics @ On The Rocks
Muutama vuosi sitten, eräänä hyvin sekavana iltana, olimme ystäväni kanssa vakuuttuneita että Ghostsonics on suomen Queens Of The Stone Age fuzzisine riffeihin ja hämyisine tunnelmineen. Nyt on mahdollisuus katsastaa, onko tämä väite totta vai vaan suurta muistiharhaa.
16.12.: Star Wars VII : The Force Awakens ensi-ilta
Just saying.
18.12.: Baroness julkaisee Purple-albuminsa
Just saying.
19.12.: Agent Fresco @ Tavastia
Islantilainen progeilun nouseva tähti Agent Fresco saapuu Tavastialle pitkän odotuksen jälkeen. Toivon että keikan outo alkamisajankohta (ovet klo 15) ei pelota kaikkia potentiaalisia kävijöitä karkuun, bändin Destrier on kuitenkin tän vuoden parhaimpia levyjä.
19.12.: Diablo @ Nosturi
Suomen legendaarisimpiin dödis-bändeihin lukeutuva Diablo on palannut takaisin elävien pariin ja nyt on mahdollisuus tarkistaa bändin livekunto. En tiedä mitä odotan. Olenkohan kasvanut tästä bändistä yli jo?
maanantai 30. marraskuuta 2015
Soittolistaus: POP/ish 2015
Vaikka koen musiikkimakuni painottuvan pääosin raskaan musiikin laajaan kirjoon, pidän myös pop-musan tuulien tutkailemisesta. Vuonna 2015 oon kuunnellut ennakkoluulottomasti musiikkia ja oon löytänyt niin paljon hyviä levyjä, että oli pakko tehdä palvelus kaikelle kansalle ja koota tän vuoden hienoimmat pop-rallit yhdelle soittolistalle.
En kuuntele radiota ja en oo välttämättä samanlaisella nopeudella pop-musiikin aallonharjalla kuin Vallu Valtavirtajamppa ja tää aiheuttaa useissa ihmisissä paljon huvitusta ("Kuka on Roope Salminen?"). Tän vuoden aikana olen jopa yllättänyt itseni useasti pop-fiilistelyni suhteen. Olen mm. fanittanut Olavi Uusivirtaa ja rakastunut palavasti Blurin uuteen levyyn (valitettavasti rakkaus paloi loppuun yhtä nopeasti kun se syttyikin: kuuntelin levyn parissa viikossa puhki. RIP.).
Vuoden isoimpia pop-juttuja mulle henkilökohtaisesti on ollut Natalie Prassin löytäminen. Tää uskomattoman taitava singer-songwriter mimmi tekee musiikkia, joka kuulostaa siltä miltä maailman parhaimman popin pitäisikin kuulostaa.
Prassin lisäksi en voi hehkutaa Laura Moision uutta levyä tarpeeksi. Sufjan Stevensin uskomattoman henkilökohtainen kertomus hänen alkoholisti-äidistään ja epävarmasta lapsuudesta tekee Carrie & Lowellista todella vaikuttavan kokonaisuuden, jota oon itkenyt useasti. Tobias Jesso Jr. ja Goon-levynsä on perinteistä heartbreak-poppia parhaimmillaan.
80-luvulta poimitut soundit ovat olleet kovassa käytössä tänä vuonna. Tame Impala lennätti itsensä pari vuosikymmentä kuuskyt-luvulta eteenpäin ja julkaisi levyn, joita useat mun kaverit vihaa ja josta itse pidän kovasti. Brandon Flowersin Can't Deny My Love-kappale plagioi niin useita 80-luvun pop-biisejä, että on vaikeaa suoralta kädeltä sanoa mitä biisiä plagoidaan (itse löydän vaikutteita ainakin kahdeksasta eri biisistä).
Ja siis tottakai tällä listalla on korneista kornein David Hasselhoffin True Survivor, joka soi älyttömän hienossa Kung Fury-leffassa.
Kendrick Lamarin To Pimp A Butterfly hyvin tuotetun ja lyyrisesti rikkaan räpin ruumiillistuma ja levyä on syystä ylistetty hiphopin moderniksi klassikoksi. Oon varma, että parin-kolmenkymmenen vuoden päästä joku teini fiilistelee 2010-lukua ja kertoo kavereilleen, ettei nykyaikana enää julkaista samanlaisia helmiä ku mitä tää levy on.
Draken hotline bling musiikkivideoineen piirtää jälkensä muistoihini tältä vuodelta ja Missy Elliot teki paluun musiikin pariin ja julkaisi biisin, johon en pettynyt. Yaas!
Viimeisenä mutta ei vähäismpänä: kun Paperi T:n Malarian Pelko julkaistiin, niin koko sosiaalinen media räjähti hypeen ja kaikki jakoivat kuvia vinyyleistä, joita jengi oli ostanut olemattomia levysoittimiaan varten. Itse halusin palavasti vihata tätä suuresti ylistettyä levyä ja viivytin sen kuuntelemista jopa useita kuukaisa. Mut sit kuuntelin levyn ja totesin ettei Malarian Pelkoa voi vihata ja myönsin Paprun sekä tän levyn ja ansaitsevan kaiken saamansa hypetyksen.
perjantai 27. marraskuuta 2015
Provinssi vs. Tuska (pt. 1)
Ajattelin dokumentoida tulevan puolen vuoden aikana pääni sisällä käymäni festari-puntaroinnin. Lakeuksien huippu eli Provinssi (30.6.-2.7.2016) kohtaa mukavan metallisen Tuskan (1.-3.7.2016). Kumpi festivaali kutsuu ensi kesänä?Vähän päälle puoli vuotta aikaa, toinen on valittava ja päätös tehtävä. Mielipiteet ovat omiani ja ne perustuvat hyvin pitkälti ennakkoluuloihin ja vain hiukan järkeen ja kokemukseen.
Mulla on kovin sentimentaalinen suhtautuminen Provinssiin, kiitos pitkähkön historiani festivaalin kanssa. Koska musiikkimakuni on kovin rönsyilevä, tämä festari on tarjonnut mulle vuosien varrella useita mahdollisuuksia poukkoilla katsomassa esiintyjiä useasta eri gernestä. Viime vuonna juoksin katsomassa mm. Red Fang, Refused, Death From Above 1975, Joey Bada$$, The Hearing ja K-X-P ja olin kovin onnellinen tästä kokonaisuudesta.
Tän viikon tiistaina Provinssi julkaisi ensimmäiset kiinnityksensä: Rammsteinin, Cheekin, Antti Tuiskun, Action Bronsonin sekä Silvana Imamin. Näistä julkaistuista vain ja ainoastaan Rammstein kiinnostaa ja sekin vain huikeaksi kehutun liveshown takia. (Tässä pätkä Rammstein nyt syyskuussa julkaistulta live-DVDltä, josta saa osviittaa bändin tarjoamaan live-eeppisyyteen.). Silvana Imam kippaa mittariin hiukan plussaa, muttei läheskään riitä ostopäätöksen tekemiseen. Uskon, että festari tulee julkaisemaan paljon hyviä artisteja vielä tämän vuoden puolella.
...Ja siis... Cheek? Eikö se lopettanut jo? Ja Five Finger Death Punchia en viitsi ees mainita. Pitäis melkein antaa näistä artisteista miinusta.
Olen käynyt Tuskassa viimeksi kun sitä vielä järjestettiin Kaisaniemen puistossa eli olen todella huono metallipää. Viime vuonna valinta näiden kahden festivaalin väliltä oli suht rankka mutta Provinssi vei kiitos esiintyjien sekä duunin.
Tuska julkaisi myös tiistain koleuden kunniaksi liudan uusia esiintyjiä. Julkaistuihin artisteihin lukeutui mm. Ghost (paras) ja Cattle Decapitation (myös paras). Myös bälky-kuningatar Myrkur kippaa vaakaan plussaa. Aikasemmin paljastetut Behemoth (joka jyräsi Nummirockissa parisen vuotta sitten) ja Katatonia (joka jyrää aina) herättivät huomioni, mutta eivät heti itsekseen tehneet lipuista must buy-hankintaa.
Yhteenveto:
Provinssi:
++ Odotukset Rammsteinin showsta
+ oma historiani festarin kanssa
Tuska:
++ Ghost
++ Cattle Decapitation
+ Katatonia
+ Behemoth
Tällä hetkellä Tuska siis kiehtoo huimasti enemmän ensimmäisten julkaistujen artistien takia. Provinssi tulee luultavasti julkaisemaan vielä ison liudan kiinnostavaa musiikkia, mutta tästä kiekasta Tuska saa miljoona mielikuvituspistettä.
Ensimmäisen kierroksen tulokset:
Tuska 1 - Provinssi 0
torstai 26. marraskuuta 2015
Viikolla soi (vko 47)
Last.fm-scrobbalukseni paljastavat armottomasti kuunteluni viime viikolta. Synkissä marraskuisissa fiiliksissä vastakohdat viehättävät. Mikään ei tunnu niin hyvältä kun Natalie Prassin sulosointujen jälkeen kuunnella Cattle Decapitationin brutaalia teurastusta. Eiku.
Intronaut - The Direction of Last Things
Tää vaan pysyy kuuntelussa. Ei oo kovinkaan paljoa uutta, mitä voisin tästä levystä sanoa. Vuoden paras kokeellinen postmetalproge-albumi. Intronaut on rakkaus, Intronaut on elämä.
Metric - Synthetica
Metricin uusin on päteviä molli-pop-ralleja sisältävä plätty, joka valitettavasti kokonaisuutena jää vähän vaisuksi. Emily Hainesin ääni on aina ja ikuisesti timanttinen.
Coliseum - Anxiety's Kiss
Keski-ikäistyneen hardcore-jyrän uusin levy on vahva kokonaisuus, joka on post-punkkia parhaimmillaan.. Jos pidät Torchesta, ota tämä levy haltuun.
Natalie Prass - My Baby Don't Understand Me
Prassin debyytti on rautainen kokonaisuus, joka koostuu elämää suuremmista biiseistä ja tajuttoman laadukkaasta tuotannosta. Albumi kestää tuhannet kuuntelukerrat helposti. Trust me, I've tried.
Cattle Decapitation - The Anthropocene Extincion
Tää saattaa olla vuoden paras raskas dödis-albumi. Piste.
Cattle Decapitation soittaa ensi kesän Tuskassa ja oon tästä kovin innoissani.
Monolord - Vaenir
Synkkää, hidasta ja raskasta pörinää. Ruotsalaisen Monolordin uusin levy ammentaa inspiraationsa Nosferatusta tutuista mielenmaisemista.
Agent Fresco - Destrier
Pian kyllästyn itsekin mun Agent Fresco-hehkutukseen. Omasta mielestäni vuoden huippuihin lukeutuva levy palaa soittoon tasaisesti. Tavastia-keikkakin lähestyy!
Ibeyi - Ibeyi
Afro-kuubalainen doom-soul on jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen ollut minulle kovin rakas. Ja ihan syystä: tää levy on älyttömän hyvä.
Tame Impala - Currents
Kasari on kuuminta muotia ja Tame Impala ratsastaa aallon harjalla. Kuuskytlukulaisista äänimaisemista 80's synthpoppiin siirtynyt bändi ja heidän uusin levynsä on saanut hyvin erilaisia reaktioita kaveripiirissäni: jengi ei tunnu tietävän mitä ajatella näin radikaalista suunnanvaihdoksesta. Henkilökohtaisesti pidän tästä albumista kovin.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Soittolistaus: Jytävuosi 2015
Vuosi 2015 on koostunut aivan tajuttoman hyvistä levyistä. Siksi päätinkin hajottaa mun 2015-jättisoittolistan pienemmiksi, suurin piirtein genreittäin lajitelluiksi soittolistoiksi, vain jotta TE saatte parhaimmat palat mahdollisimman helposti kuunneltua. Ensimmäisessä listauksessa on paloja on vuoden parhaimmista rock-levyistä.
Vuoden 2015 isoimpia tapauksia on ehdottomasti ollut Jukka ja Jytämimmit ja heidän taivaallinen rock-debyytti, täynnä hikeä, seksiä ja fuzzia. Bändi aiheutti niin suuren hullaantumisen, että musta tuntui siltä että lähes kaikki mun kaverit käyttivät instassa ja twitterissä jytäkesä-häshtägiä. Flown aikoihin bändi kuitenkin pillit pussiin, jääden suomirokin legendaksi.
Refusedin ja Lapkon paluut aiheuttivat alkuun paljon varovaista innostusta. Odotukset olivat korkealla, kun ihmiset eivät halunneet pettyä uuteen materiaaliin. Mutta jännitys todettiin turhaksi: Kummankin poppoon julkaisemat albumit ovat eheitä kokonaisuuksia, jossa bändit kuulostavat itseltään, kuitenkaan olematta kopioita itsestään ja aiemmista levyistään.
Henkilökohtaisesti tärkeimmiksi rock-levyiksi tältä vuodelta mulle on jäänyt mm. retroilevan psykedeelistä folkrokkia soittavan Ryley Walkerin Primrose Green, Lo-Fi-fiilistelijöiden Unknown Mortal Orchestran Multi-Love, eeppisen progerokin mestareiden Agent Frescon Destrier sekä tän vuoden ehkä kovin levy: The Bright Light Social Hourin Space Is Still The Place.
Vaikeaa mainita vain muutama levy, koska kaikki soittolistalle nostetut biisit on niin tajuttoman hyviltä albumeilta. Suosittelenkin kuuntelemaan jokaisen soittolistalla olevan artistin/bändin levyn läpi kokonaisuudessaan. For science reasons.
Koska elämme vielä Marraskuuta, uusia levyjä tulee vielä tämän vuoden puolella. Ja koska olen optimisti, uskon niiden olevan hyviä. Päivittelen listaa vuoden loppuun asti, jos soittolistan arvioisia tapauksia ilmestyy.
Ja tässäpä vielä suora linkki soittolistaan!
lauantai 21. marraskuuta 2015
Päivän siistein juttu: JP Ahosen bläky-sarjikset
JP Ahonen on suomen ehdotonta parhaimmistoa sarjakuvataiteilijoiden saralla. Vuonna 2013 julkaistu Perkeros-sarjakuvalbumi on raskasta musaa, bändi-toimintaa sekä musiikin (mustaa) magiaa käsittelevä sarjakuva, joka on käännetty jo usealle kielelle.
Osana Inktober-haastetta JP Ahonen teki pientä mini-sarjista instaan ilmeisesti nimeltään Belzebubs, joissa seikkailee corpse painttiin ja niitteihin tälläytyneet black metal-sankarit. Poimin tähän pari teille nähtäväksi, loput kuvat voi (ja kannattaa) tsekata Ahosen insta-profiilista tai häshtagilla Belzebubs.
Tää on päivän siistein juttu! Ja haluaisin nähdä näitä ainakin tuhat lisää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)