Sivut

torstai 10. joulukuuta 2015

Viikolla soi (vko 49)

Tän viikon listatut levyt ovat aivan mielettömiä. Hihkaisin epäuskoisena kun Last.fm paljasti tämän viikon yhdeksän eniten kuunneltua levyä. Ja vastoin omia tapojani, upotan tähän postaukseen jopa kahden bändin biisit! Että paree kuunnella!



Carole King - Tapestry
Tapestry oli mun luukutetuissa levyissä kans viime viikolla. Tän levyn kanssa uhkaa käydä kuin mun kesäisen Fleetwood Mac-luukutuksen kanssa: tuun kuuntelemaan tätä jatkuvasti  siihen pisteeseen että kyllästyn hetkeksi. Tää kylmä ja kolea vuodenaikakin vaikuttaa toki myös levyn iskevyyteen: eräänä päivänä kävelin sateessa ja luukutin Kingiä, joka lämmitti salee paremmin kuin villasukat.

The Black Dahlia Murder - Abysmal

Koostan tällä hetkellä mun henkilökohtaista top 10 of 2015-levylistaa ja Abysmal on siinä kovin korkealla. Pidän tästä levystä kovin paljon ja haluaisin vaan levittää tämän levyn brutaalin dödiksen ilosanomaa kaikille.

Napalm Death - Apex Predator
Vanha kunnon Napalm Death. Apex Predator on tämän legendaarisen dödis-poppoon uusin levy ja vastoin odotuksiani, tää levy on aivan tajutonta timanttia.

Kes - Kamlama
Istanbulista ponnistava, modernia instrumentaalista progea soittava Kes on yksiä freeseimpiä löytöjä vuodelta 2015. Maaliskuussa julkaistu Kamlama on eheä ja kovin inspiroitunut debyytti. Nää tyypit tulee niittämään mainetta tulevaisuudessa aivan huolella. 
Voisko joku hankkia nää keikalle Suomeen?



Kadavar - Berlin & Abra Kadavar
Saksalaiset stoner-retroilijat kävivät soittamassa mielettömän keikan Nosturilla ja ennen sitä luukutin bändin musiikkia taas huolella.
Bändin tänä vuonna julkaistu Berlin on kovin mukava levy, joka ei välttämättä kokonaisuutena toimi yhtä hyvin kuin tajuttoman mageen tunnelman omaava Abra Kadavar.

The Bright Light Social Hour - Space Is Still The Place

Vuoden parhain levy(kö). Psykedeelinen retro-pop kasvaa galaktisille tasoille tän levyn aikana.

Joni Mitchell - Blue
Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, miten Joni Mitchellin edustama, rehellisyydessään miltei psykedeelisen omanelämänkerronnallinen tyyli on taas in nykyajan naislaulajien ja singer-songwriterin keskuudessa? Piti kuunnella tämä klassikkoalbmui Blue, että sai itselle tämän varmistettua ja perusteltua. 

Lo! - The Tongueless EP
Lo! on bändi, joka aivan kaikkien musiikista pitävien örrien tulisi ottaa haltuun. The Ocean-yhtyeen luotsaaman Pelagic Recordsin tallissa olevat australialaiset ovat siunanneet meitä kuolevaisia EPlisellä universumin parasta hardcorea. Suosittelen miljoonan auringon voimalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti