Viime viikko meni täysiä rullatessa ja viime viikon Viikolla Soi-postaus jäi tekemättä. Mutta korvaan sen listaamalla jopa 16 albumia, joita oon kuunnellut viimeisten viikkojen aikana! Aivan jäätävä määrän levyjä! Listassa on niin uusia tulokkaita kuin ajattomia klassikkojakin. (Jos kiinnotaa stalkata mun kuunteluita suoraan Last.fmmästä, mut löytää nimellä Ipanen.)
Ramones - Ramones
Oon kuunnellut Ramonessia ja tätä levyä enemmän joskus teininä, mutta otin levyä taas haltuun pitkästä aikaa. Ramopunkki toimii vuosienkin jälkeen.
Kendrick Lamar - To Pimp A Butterfly
To Pimp A Butterfly on vuoden 2015 rap-albumi ja yksi tän vuoden parhaimpia julkaisuja ehdottomasti. Kendrick Lamar on nero ja tämä levy vaan osoittaa biisi toisensa jälkeen, kuinka hyvää räp lyriikkaa kirjoitetaan. Pidän levyn suhteellisen uhkaavasta tunnelmasta, jota komppaa Lamarin menestymisestä johtuva syvältä kumpuava häpeä.
Torche - Restarter
"Pörin pörin" sanoo Torche. Vouhotin levystä täysiä viime viikolla.
Pink Floyd - Dark side of the moon
Pidän tästä levystä kovin, mutta kukapa nyt ei? Klassikko on klassikko syystä.
All We Are - All We Are
En kauheesti välitä bändeistä, jotka ovat toooooooosi indie. Eli siis sellaisista, jotka vaan kuulostavat siltä, että ovat genren määritelmän ytimessä. Spotifyn listat lykkäsivät mulle vaihtoehtopoppia, psykeä ja indietä yhdistelevän kokoonpanon All We Aren eponyymin levyn kuunteluun ja tää iski. Bändi kuulostaa tuoreelta. Tai sitten en oo vaan kuunnellut mitään näin helpolta kuulostavaa musiikkia hetkeen.
The Band - Music From Big PinkMulla on tälle vuodelle parikin isoa musaan liittyvää haastetta. Yksi niistä kuunnella mahdollisimman monta levyä, jotka löytyvät Rolling Stone-lehden "Top 100 albums of all time"-listasta (klik). Siksi tästäkin listasta löytyy niin useita yleissivistykseen kuuluvia klassikoita.Kova kolaus tuli, kun tajusin etten ole kuunnellut The Bandia, jonka levyjä löytyy top 100-listasta. Auts. Onneksi tämä klassisen rokin merkkiteos löytyy spotifysta ja tämäkin vääryys saatiin korjattua. Levy on mainio.
London Grammar - If You Wait
London Grammar on ambienttia elektronista poppia soittava bändi, joka on jäänyt suurelta yleisöltä suhteellisen huomioitta (...vaikka bändillä lojaaleja faneja onkin). Bändin vetovoima on tajuttomissa sävellyksissä sekä solistin Hannah Reidin ääneessä.
Sólstafir - Ótta
Kuuntelen tätä Islantilaista post-bläky-poppoota syksyisin. Ja tämä levy sopii oikein hyvin juuri tähän syksyyn. For reasons.
Laura Moisio - Ikuinen Valo
Ihana Laura Moisio ja ihana Ikuinen Valo. Istuin viime viikolla puskassa maalaamassa vesiväreillä, kuuntelin tätä levyä ja liikutuin miltei kyyneliin siitä miten hienosti Laura on onnistunut tallentamaan Ikuisen Valon biiseihin haikeuden ja ihmisen ikävöinnin tunteet. Synkkiä vesiä mutta kovin kauniisti tulkittuna.
Bob Dylan - Bring It All Back Home
Dylan on jumala, jota olen palvonut jo ylä-asteelta lähtien. Tää levy on vaan jäänyt muiden artsitin teosten (kuten esim. lempparini Highway 61 Revisited-levyn) rinnalla vähemmälle kuuntelulle.
Joni Mitchell - Blue
Lisää kamalia paljastuksia tähän listaan: en ole antanut Joni Mithcellin ehkä arvostetuimmalle levylle sen ansaitsemia kuuntelukertoja. Mutta tän top 100-haasteen myötä oon ottanut myöskin tämän levyn haltuun. Ja rakastan tätä. Naisen ääni on tajuton ja biisit ovat aivan ylisiistejä kuvauksia elämästä ja ihmiskohtaloista.
Scale The Summit - The Migraton
Scale the summit on itselleni suhteellisen tuntematon teknistä-instrumentaalimetallia soittava poppoo. Bändi julkaisi uuden levyn nyt syksyllä, siksi otin tuumasta toimeen ja otin bändin tuotantoa kuunteluun. Ja so far so good!
Rolling Stones - Let It Bleed
Hei ylläri: tääkin levy kuuluu myös Rolling Stone-lehden top 100 listaan! Yllätys! Pidän kovasti rollareista ja Let It Bleed henkilökohtaisia lemppareitani bändiltä.
Fu Manchu - Godzilla / Eatin' Dust
Fu Manchu. Fuuuu Manchu. Ei löydy kovin montaa tätä bändiä parempaa rock-orkesteria. Aavikkoista fuzzia ja jäätävä meno. Harmittaa, että bändi joutui perumaan kiertueensa ja en pääsekkään näkemään bändiä livenä.
August Burns Red - Found In Far Away Places
August burns red julkaisi vähän aikaa sitten tämän todella takuuvarman metalcore-albumin. Aion kuunnella tämän vielä muutamaan otteeseen ja muodostan mielipiteeni kunnolla, tällä hetkellä oikein todella perinteinen metalcore-koreilu kuulostaa mukavalta.
Kamashi Washington - The Epic
Kamashi Washington on saksofonisti, jonka kolmen tunnin debyyttilevyä (!!!) pidetään modernin jazzin kulmakivinä, eikä syyttä. Levy on täyttä kultaa. Herra Washington on muuten tulossa marraskuussa Cirkukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti