Tämän viikon lista on kiinnostava. Syksy tulee ja usein musiikkimakuni pehmenee ja menee ambientimpaan suuntaan kesän tiukkojen matikka-progeilujen jälkeen. Tällä viikolla olen kuunnellut paljon hitaasti aukenevia levyjä, jonka takia en välttämättä osaa suositella aivan kaikkia näistä yhdeksästä levystä.
Ólafur Arnalds - Livingroom Songs
Post-modernia klassista musaa Islannista, biisit on upeampia kuin monien elokuvien scoret. Kuuntelin Livingroom Songs-levyä kun kävelin ympäriinsä sateisessa Helsingissä ja katselin valoja. Kuulostinpa teennäiseltä. Kuunnelkaa tää levy.
Hisser - Hisser
Hisser on herättänyt suomen musa-piireissä paljon puhetta: miten Disco Ensemblen solisti pärjää itsekseen? Debyytti on ollut kiinnostava tuttavuus, vaikkei aivan hallittu kokonaisuus ole. Hyviä biisejä, joo. Mutta levy ei tuo musakentälle mitään uutta. Kuuntelen levyn vielä pari kertaa, että tiedän mistä puhun......... ja meen katsoman bändin keikan... Äh, ehkä tykkään tästä? I don't know, I'm torn.
Unknown Mortal Orchestra - Multi-Love & II
UMO kävi Tavastialla tällä viikolla ja olin kovin onneissani kun pääsin keikkaa katsomaan. Jopa niinkin, että UMOn levyt pysyvät kuuntelussa viikosta toiseen. Multi-Loven biisit ovat jääneet korvamaidoiksi, jotka pitää kuunnella miljoona kertaa.
Uncle Acid & The Deadbeats - The Night Creeper
Happoinen setämies julkaisi uuden levyn ja se on tosi hyvä! Raskasta, 60-lukuista ja savuista psyke-rokkia soittava poppoo esiintyy Tavastialla pian! Jee! Olen iloinen tästä kaikesta!
Deerhoof - La Isla Bonita
Deerhoof on kuin se kaveri, joka on tosi outo mutta just oikealla tavalla hauska. Bändi soittaa kokeellista noise-rokkia, joka yhdistelee levottomia kitara-kikkoja solitstin hellyyttävään ilmaisuun. Lisää vielä muutama virtuoosi-soittaja ja tadaa: täydellisen sekopäistä musiikkia.
Motorpsycho - Behind The Sun
En oikein tiedä mitä olen mieltä. Motorpsycho on ruotsalainen yhtye, joka yhdistelee psykedeelisiä elementtejä 60-luvun popahtavaan rokkiinsa. Biisit ovat oikein hyvää meno-rokkia hauskoilla twisteillä, mutten oikein loppujenlopuksi muista bändistä tätä kirjoittaessa mitään. Palaan tähän levyyn myöhemmin.
Mew - +-
Mew aiheutti mulle joskus teininä tosi kovan vasta-reaktion, koska kaikki mun kaverit fanitti bändiä täysiä. Levyn sinkut (kuten jostain oudosta syystä mun sydämmeen iskenyt Satellites) ja ilmestyttään myös koko albumi iskivät tämän Mew-vastustajan sydämmeen. Ja nyt Mewiä enemmän kuunnelleena voin sanoa, ettei tää uusin oo paras.
Sun Kil Moon - Universal Themes
Mark Kozelek kertoo biiseissään iholle hiipiviä yksityiskohtia omasta ja lähipiirinsä elämistä. Äärimmäisen realistisessa kerronnassa on jotain todella universaalia ja hyvin oudolla tavalla samaistuttavaa, vaikka biisissä jätkä kertoisikin kuinka hän menee hotellihuoneeseensa soittamaan Justinille kertoakseen opossumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti