Keväällä 2015 julkaistu Restarter rullaa katujyrän lailla eteenpäin ja ei pysähdy pyytämään anteeksi. Iloista sludgea, what more could you want?
"Kattokaa, mä oikeesti omistan Restarterin fyysisenä levynä!"
Eräs toimittaja kuvaili Torchea "maailman iloisimmaksi doom-bändiksi" ja se pitää hyvin pitkälti paikkansa. Bändi itse ei koe soittavansa metallia ja tässä tapauksessa genrestä irtisanoutuminen on okei.
Restarter on 45 minuutin tehopakkaus, jonka synkimmätkin biisit kuulostavat todella hauskoilta. Levyn kappaleet ammentavat yhdistävät röyhkeästi pop-kikkoja perinteiseen raskaaseen rokkiin ja jäävätkin helposti soimaan päähän tunneiksi leyvn kuuntelemisen jälkeen. Kun kaikki turha kitara-sankarointi riisutaan pois, jäljelle jää pirteä sludgea, jossa Steve Brooksin vokaalit luo kontrastia jyriseville kitaravalleille. Jytä-riffit ja massiivisen matalat pörinät tekevät levystä mässyä kuunneltavaa.
Mutta ei tää iloisuudessaan kuitenkaan mikään party-plätty ole. 90-lukuiselta vaihtoehtometallilta kuulostava Restarter pyörinee soittimissa parhaiten pilkun jälkeen bussipysäkillä, kun ei jaksa kuunnelle känniääliöiden mölyämistä ja uppoutuminen särökitaroiden syleilyyn tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Blastedin soidessa voi miettiä, haluaako vielä lähteä jatkoille.
Suosittelen. Torchen Restarter on vuoden 2015 huippuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti