Jouhikko-shamaani Pekko Käppi ja hänen bändinsä kertoilevat voodoo-tarinoita rakkaudesta ja kuolemasta. Tarinoita, jotka sijoittuvat tähän meidän synkän melankoliseen mielenmaisemaan.
Pekko Käppi ja Kuolleen Hevosen Hillittömät Luut (ystävällisemmin K:H:H:L) julkaisivat tänä vuonna levy, joka koostuu koostuu suomalaisesta kansanmusasta inspiraationsa ammentavasta folkrokista. Sekaan ammennetaan elementtejä psykedeelisestärokista sekä bluesista ja VOILÁ! Käsissämme on yksi vuoden hienoimmista levyistä.
Biisit (ja levy kokonaisuudessan) on hienosti tuotettu. Soundit ovat kohdillaan ja välillä voi melkeinpä tuntea yhtyeen soittimien huokoiset puut. Pidän oivalluksesta, joka punoo yhteen suomalaisen etnon ja perinteisen bluesin rytmiin ja tunnelmaan. Näin suomalainen kansanmusiikki saa vähän kansainvälisempiä ja menevämpiä sävyjä.
Myös levyn lyyrinen puoli on upea. Biisit ovat hyvinkin synkkiä, kun Pekko laulaa hahmoista jotka flirttailevat kuolleiden herättämisestä haudoista ja avautuvat rakkaustaikojen vääriminmenemisistä. Voodoo ja mustan magian-teemat ovat kiehtovia ja kuljettavat mielikuvat etelä-pohjanmaan kokoisille lakeuksille. Noitia suomessa? Kuinka ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti