Viikolla soi (vko 35)

On tullut taas aika. Kelatkaa, että viikko on jo mennyt! Tällä kertaa kuuntelussa on ollut aika laajalti kaikkea, mm. ikuisia rakkauksia sekä vuoden 2015 parhaimpia levyjä.

Ryley Walker - Primrose Green
Niin retroa mutta niin uutta. Ryley Walker ja hänen erittäin retrofolk-henkinen debyyttinsä kutittelevat sisäistä hippiäni ja herättävät minussa toivoa musiikin tulevaisuudesta. Tajuttoman hienosti tuotettu levy on vuoden 2015 ehdotonta parhaimmistoa.

Mastodon - Once More Round The Sun

Progemetallin dinosaurus Mastodonin uusin on putkahtanut varkain kuunteluun aina vuoden takaisen ilmestymisensä jälkeen. Vaikka kuinka yritän parjata bändin kahden viimeisen levyn epätäydellisyyttä kokonaisuuksina, ei OMRTS:in tajutonta menoa voi vastustaa. Ja onhan tää albumi taikaa (vikaa biisiä lukuunottamatta).

Cloudkicker - Live with Intronaut
Hei arvatkaa mitä! Tykkään Cloudkickeristä! Tykkään Intronautista! Tykkään kummastakin orkesterista todella paljon enemmän yhdessä!
Ben Sharpin vetämä yhden-miehen-instrumentaaliprojekti Cloudkicker on ilmentymä jätkän puhtaasta neroudesta. Intronautin kanssa äänitetty studio-live lisää Sharpin täydellisiin sävellyksiin juuri sen oikean disonanssin, mikä on jäänyt useista Cloudkickerin julkaisuista uupumaan. 

Unknown Mortal Orchestra - Multi-Love
UMO ei ole saanut ansaitsemaansa hypeä suomessa. 60-luvun psykepoppia yhdistettynä kraut-fiilistelyyn. Itselleni iskee tajuttoman kovaa bändin lo-fi-fiilistely. UMO esiintyy Tavastialla syyskuussa.

Ibeyi - Ibeyi

Ibeyi on doom-soulia, afro-kuubalaisia soundeja ja trip-hoppia yhdistelevä sisarusduo. Kombinaatio saattaa kuulostaa oudolta, mutta sisarusten tapa yhdistää synkistelyä sille epätyypillisiin äänimaisemin ja soittimin toimii todella hyvin.
(Yksi miinus levylle tulee Ryuichi Sakamoton biisin sämpläämisestä. Sakamoton musiikki on pyhää ja täydellistä.)

Agent Fresco - Destrier

Vuonna 2015 on ilmestynyt monia aivan tajuttomia levyjä, joihin olen rakastunut syvästi ja palavasti. Agent Frescon Destrier on yksi niistä. Kirjoitan levystä aivan tajuttoman pitkät pätkät myöhemmin (edit: tässä! )

Queens Of The Stone Age - ...Like Clockwork

Tuntuu jotenkin tyhmältä koittaa selittää, miksi tätä bändiä tai tätä levyä tulisi kuunnella. Mulla (ja miljoonalla muulla) on jäätävä ihastus Josh Hommeen.

Fallujah - The Flesh Prevails

Lääkärien pitäisi määrätä kiinteitä annoksia dödistä viikoittain nautittavaksi. Kannattaa aloittaa vaikka tällä Fallujahin levyllä.
Death metal on tuntunut pysyvän paikoillaan jo melkein kymmenen vuotta, suurimman buumin rauhoituttua. Fallujah on etunenässä uudistamassa genreä, tuoden vanhojen konventioiden sekaan uusia elementtejä.

Converge - All We Love We Leave Behind

Hardcore-poppoo Converge on yksiä parhaimpia bändejä koskaan. Kaaosta ja matikkaa, tajutonta energiaa.

Näiden lisäksi olen suurkuluttanut Cattle Decapitationin ja Rivers of Nihilin uusia levyjä, mutta last.fm on rempassa ja ei löydä levynkansia tietokannastaan. Yhyy. Niistä sitten myöhemmin.