Viikolla soi (vko 34)

Last.fm paljastaa mitä levyjä olen kuunnellut viimeisen viikon aikana eniten. Ja mä kerron miksi. 

Kes - Kamlama
Nykyaikaista ja freesiä teknistä progeilua. Tämä turkkilainen bändi ja heidän tänä vuonna julkaistu debyytti pärisi mainioiden ja älykkäiden kitarasovitustensa takia suoraan soittolistalleni. Kes on ottanut vaikutteita monista teknisen progen jättiläisistä (kuten Meshuggahista ja Toolista), olematta kuitenkaan mikään kopio mistään jo olemassaolevasta.

Tame Impala - Currents

Tame Impalan uusin plätty veti psykepoppoon pois 60-luvulta ja lähemmäksi 80-luvun äänimaailmaa. Korneus on tällä levyllä hyvin läsnä, niin tarinansa kuin soundejensa takia, mutta tällä levyllä on niiiiin monta huippua biisiä, että oon kuluttanut tätä levyä ihan huolella tänä kesänä.

KEN Mode - Entrench

Kahden kirjanpitäjäveljesten luotsaama hardcore-noise-bändi on yksiä parhaimpia itselle uusia tuttavuuksia. Entrench-albumi on kyllästetty hyvillä riffeillä ja energialla, harvoin saa 46 minuutin arvosta näin timanttista tykitystä. Levy sai arvoisensa seuraajan tänä vuonna julkaistun Succes-levyn myötä.

Dillinger Escape Plan - One of us is the killer

Super energinen, punkista ja jazzista ja vaikka mistä kaikesta vaikutteitaan ammentava DEP on pyörinyt mun soittimessa kun mummot marjassa.
One of us is the killer on todella kova levy, jonka pitäisi kuulua jokaisen itseään arvostavan metallipään yleissivistykseen.

Brand New - Daisy, Your Favourite Weapon, Deja Entendu ja The Devil and God are Ragin Inside Me

Oonpas kuunnellut Brand Newta paljon viikon aikana. Tämä monipuolinen hc-punk-melo-indiepoppoo on ollut nyt jonkun aikaa poissa kartalta, mutta tänä vuonna tyypeiltä ilmestyy uusi levy. Uuden levyn sinkku Mene on kuuneltavissa spotifyssa.
Kaikista Brand New:n albumeista Daisy on mun ehdoton lemppari. Hyvin hienoja tekstuureita ja just oikeanlaista ehdottomuutta, tyylin vaihdellessa raskaammasta kevyempään saumattomasti.

Karma to burn - Almost Heathen

Karma to burnin Almost Heathen on mukava levy, joka kyllä ehkä jää vähän liian mitäänsanomaatomaksi kokonaisuudessaan. 

Kyuss - Sky Valley

Tähän levyyn palaan todella usein. Hyviä biisejä, mahtavaa stoner-fiilistelyä ja ufoo teemaa. Aavikko on kuuma ja Area 51 jännittävä.

Totorro - Home Alone

Teknistä kikkailua suoraan ranskasta. Super taitavaa soitantaa ja ihan mielettömän monipuolinen ja tiukka albumi. Tääkin on pyörinyt soittossa jo vuoden päivät ja ei näytä katoavan unohdukseen kauheen helposti. Tykkään tästä bändistä ja tästä levystä ihan älyttömästi.

Krokodil - Nachash

Krokodil tuli ekaa kertaa mun tietoisuuteen bändin ilmoitettua lämppäävänsä Mastodonin heidän vuoden 2014 joulukuun keikalla. Nachash-debyytti on todella solidi kokonaisuus hyvin rullaavia biisejä, jotka nyökkäilee progressiiviselle ja post-metallille kuin metalcorellekin. Krokodil on valmis paketti, jonka räjähtäminen suuren yleisön tietoisuuteen ja teini-hevareitten bändi-paidoille on vain ajasta kiinni. 

Torche - Restarter
Torche on tosi hyvä. Torchen uusin on tosi tosi hyvä. (Ja Torche saapuu Helsinkiin marraskuussa.)

Tyler, the creator - Cherry Bomb

Tylerin uusin levy helpotti vähän oloja, kun missasin tyypin vedon Flowssa. Modernin hiphopin kuninkaita.

Baroness - Red Album

Tottakai tässä listassa on Baronessia. Itselle bändi on rakkaimpia orkestereita koskaan, levyt ovat upeita kokonaisuuksia. Tää punainen pärisee sillon kun tuntuu että olen kuunnellut aivan liikaa keltaista & vihreää. Jos et tunne, tutustu.