Menetin sydämmeni psykedeeliselle rokille jo ala-aste-ikäisenä, kun juuri kitaransoitosta innostuneena pistin Jimi Hendrixin Axis: Bold As Loven soimaan. Vuosien aikana kitaran soittaminen on jäänyt mutta rakkauteni tyylilajia kohtaan on vaan syventynyt. Kautta vuosien kuuntelussani on ollut bändejä, jotka tutkivat musiikkia kuin alitajuntaansa konsanaan. Mitä enemmän fuzzia, outoja teemoja ja kieroja kitarakikkailuja, sitä parempi.
Domovoyd on suomen lahja psykepörinälle. Synkkää ja savuista musiikkia soittava bändi julkaisi toisen, eponyymisti nimetyn levynsä aiemmin tänä vuonna ja pärähti päähäni kuin hapot nipoille. Kosmoksen syövereitä mylläävä levy pysyy hyvänä pakettina alusta loppuun saakka. Erityisen mahtavaa tässä levyssä on sen tapa siirtyä erilaisista tekstuureista toisiin, siirtyen doom-synkistelystä meneviin rock-riffeihin ja siitä psykelle ominaisiin kitara-iloitteluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti